Sivut

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Vaarallinen juhannus eli kun kätköilijät Nuuksioon lähtivät

10 kätköä jo hei!

Jotenkin nämä meidän mittavimmat geokätköilyreissumme tuppaavat osumaan juhlapyhille, ehkä siksi että silloin tuntuu olevan sitä paljon puhuttua aikaa. Joka tapauksessa suunnitteilla oli, että juhannuspäivänä tehtäisiin joku reissu ja alkuperäinen suunnitelma oli suorittaa Kerava River Hopping -sarja. Koko homma kuitenkin kaatui, kun huomasin että suurin osa kätköistä on jo arkistoitu ja sarjaa ei täten voisi kokonaisuudessaan löytää. Tästä sisuuntuneena suuntasimme katseemme Nuuksioon ja iloksemme huomasimme erään kanssakätköilijän sijoittaneen ulkoilureittien varrelle 110 (!) geokätköä. Nuuksioon siis.

Ihan koko settiä emme tohtineet yhdelle päivälle rohmuta, joten suunnittelin meille Haukkalammelta lähteävän reitin jonka varrelta löytyisi parhaassa tapauksessa 68 kätköä. Matkan mittaa en osannut arvioida, mutta veikkasin sen olevan ehkä noin 15 kilometriä, täysin suoritettavissa siis. Mukaan pakattiin liuta eväitä, gps, linkkarit, köyttä ja koira.

Reissun alkutaival oli kivinen. Parkkipaikalle kurvatessa taivaalta tuli täyslaidallinen vettä, joka tosin laantui nopeasti tihkuksi ja pääsimme aloittamaan. Ensimmäinen matkareitin varrelle valikoitunut kätkö osoittautui myös kinkkiseksi ja jupisimme mättäikössä varmaankin 15 minuuttia ennen kuin homma oli selvä. Samalla toivoimme, että koko reissu ei olisi yhtä hankala. Tässä välissä poikkesimme kuitenkin reitiltä aivan toiseen suuntaan ja kävimme hakemassa The Royal Family -sarjan peruskätköt sekä vähän kiipeilemässä kallioilla.

Tässä vaiheessa aikaa oli jo kulunut useampi tunti, joten lähdimme reippaassa tahdissa tahkoamaan reittiä läpi. Alussa homma junnasi ja mitään ei meinannut löytyä, kun gps heitteli metsässä moneen eri suuntaan ja etsimme kätköjä turhan vaikeasti. Pian idea kuitenkin valkeni ja löytötahti nopeutui huomattavasti muutamia hankalempia paikkoja lukuunottamatta. Sopivin välietapein pysähdyimme syömään ja huilaamaan.

Musti kii! sanoo opastaulu.

Päivä alkoi kääntyä vähitellen iltaan, kätköjä oli haettu 60 kun suuntasimme etsimään kallioilla olevaa kätköä joka oli jäänyt maaliskuussa löytymättä. Korkean terrainarvon (= haastava maasto) kätkö oli jäänyt talvella liukkaan kallion vuoksi väliin ja nyt oli tarkoituksena saada purkki käsiin. Siippa jäi tähyilemään ja minä kiipesin, lopulta sen verran taitavasti että löysin itseni kielekkeeltä jolta en päässyt enää pois. Onneksi köysi oli mukana ja miehen repussa, joten pienen alkupaniikin jälkeen meikäläinen saatiin hilattua pois pinteestä. Kätkö tosin jäi edelleen löytymättä, mutta ensi kerralla otetaan vielä uusin silmin.

Tässä vaiheessa kello taisi olla jo kymmenen ja metsä jo hämärtyä. Reitin varrella olisi viisi kätköä sekä yksi hieman syrjässä oleva, myös maaliskuussa jäätymisen takia loggaamatta jäänyt. Päätimme sinnitellä homman loppuun. Viimeiselle pisteelle poikkeaminen tuntui jo tuskaiselta, mutta kun matkaa oli "vain nelisensataa metriä suuntaansa" päätimme pinkoa tutulle kätköpaikalle ja takaisin.

Vuorokausi vaihtui ja pääsimme autoon. Tässä vaiheessa annoimme itsellemme luvan kurkata padissa pyörineeseen Sports Trackeriin, joka ystävällisesti paljasti meidän kävelleen päivän aikana 32,7 km. Ei ihme että tuntui jaloissa. Löytöjä tuli reitin varrelta yhteensä 65 sekä yksi, jonka loggasimme menomatkalla. Ajatuksena oli saada 70 täyteen, mutta tässä vaiheessa totesimme että eiköhän ole jo kotiinlähdön aika. Koirakin nukahti saman tien takapenkille.

Näkymä viimeiseltä kätköltä.

Mitä siis opimme tästä? Kivaa oli, mutta matkan arviointiin voisi käyttää enemmän aikaa. Ota aina tarpeeksi eväitä. Köysi ja taskulamput eivät koskaan ole liikavarustelua. Pystymme tsemppaamaan miehen kanssa yllättävän hyvin toisiamme. Koiramme on superreipas. Ja kätköily on edelleen mukavaa, vaikka nyt onkin kaksi päivää podettu kipeitä jalkoja.

Lisää kuvia tältä ja muilta kätköreissuilta voi seurata täältä.

Hyvältä näyttävät hymynaamat kuitenkin kartalla!

2 kommenttia:

  1. Hui! Tuntuu melkoiselta extremeltä tuo kätköily. Mä kun luulin, että se olisi sopivan leppoisaa ja olin sen takia ajatellut kokeillakin. No, ehkei kaikkein hankalimpiin paikkoihin tarvitse mennä. :) Musta ei ainakaan ole laskeutumaan köyden avulla miltään kielekkeeltä alas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä reissu meni Tintti melkoisen överiksi, yleensä on leppoisampaa. :D Tänään käytiin pikkuisella kävelyllä vaan, sillan alle kurkattiin ja vähän pieneen puuhun kurotettiin. Ja köyden avullahan tultiin ylös, alas pääsin ihme kyllä omin avuin. Mutta helpompia kätköjä on paljon paljon enemmän kuin hankalia.

      Poista

Kiitos kommentista! // Sanavahvistus valitettavasti otettu käyttöön lisääntyneen roskapostin vuoksi.