Sivut

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Harmoni tuli taloon


Aika moni varmaan kuuluu erinäisiin facebookin kirppisryhmiin sun muihin. Niin myös minä. Toukokuussa paikallisesta ryhmästä pomppasi esiin ilmoitus, jossa kaupattiin 1950-luvulla rakennettua urkuharmonia (Yrjö T. Pilvinen Urhuharmoonitehdas ja pianoliike -yrityksessä valmistettua) varsin kohtuulliseen hintaan. Laitan miehelle viestin. Laitan myyjälle viestin. Soitin haettaisiin seuraavana viikonloppuna.

Toki sitten taas matikkapäälläni en ihan tajunnut kuinka iso se on. Mitat kyllä toimitettiin asianmukaisesti, mutta hetkeksi tuli pysähdyttyä kun näin soittimen livenä: tämähän on yhtä iso kuin meidän piano! Mutta ei se mitään, pienellä väkerryksellä saatiin koko masiina peräkärrin kyytiin ja ajettiin rauhaisalla tahdilla kotiin. Onneksi ei ollut pitkä matka.


Kotona sitten tietysti tajuttiin että niin, meillähän on portaat. Onneksi on mukavia naapureita, jotka viitsivät tulla auttamaan mystisten hankintojen sisäänraijauksessa. Pienellä hikoilulla harmoni saatiin omalle paikalleen ja soimaan. Soitin sai mieheltä nimekseen Amélie, koska sillä oli mukava soittaa Yann Tiersenin kappaleita. 

Sitä voidaan taas miettiä, että oliko tämä se järkevin ostos. Mutta nyt meillä on harmoni. Ja hyvä harmoni onkin.

8 kommenttia:

  1. Minusta on ihanaa ajatella, että teillä on harmoni! :)
    Pääsi selvästi hyvään kotiin sitä paitsi.

    Minä olen päässyt soittamaan harmonia ala-asteella, missä sitä käytettiin aamunavauksissa virsien säestämiseen. (Alaluokan opettaja säesti, oppilaat saivat soitella välitunneilla järjestäjinä ollessaan.) Muistan vieläkin sen hauskan puhinan, mikä noista polkimista lähti. Nuppeihin en uskaltanut koskea, koska pelkäsin rikkovani jotakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Maija! Harmonin puhina on kyllä omanlaisensa. Minä en osaa soittaa sitä yhtään, mutta mies soittaa mielellään. Nupeista ei myöskään meikäläiselle ole mitään hajua. Mutta tykkään siitä ja tykkään että mies soittaa sitä. :)

      Poista
  2. Mä olen niin kateellinen harmonistanne! Ehkä kuolen (ainakin vähän).

    VastaaPoista
  3. Tuleepa mukavia ala-astemuistoja mieleen :) Onnea uusille harmonin omistajille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Villasukka kirjahyllyssä! Ja kiitos!

      Poista
  4. Minä aina kateellisena katselen/kuuntelen juttuja näistä musiikkivälineiden löydöistä. Itse en osaa soittaa yhtään mitään soitinta, joten tähän talouteen ei voi moisia hankkia. Mutta kuinka ihanaa olisi kuunnella toisen soittoa. Onneksi suvusta ja ystäväpiiristä löytyy viulun, pianon, poikkihiulun, kitaran ja oboen osaajia. Minä haluaisin joskus oppia soittamaan kannelta. Se on mielestäni sellainen soitin, jonka ääni kuulostaa kauniilta vaikkei osaisi soittaa yhtään säveltä.Jo pelkkä kanteleen näppäily saa minut rentoutuneeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kantele on kyllä ihana soitin! Tuttavapiirissä on useampi kansanmuusikko ja siellä myös kanteletaitajia. Oma soittaminen on kyllä harmillisesti vähän jäänyt, voisi aktivoitua!

      Poista

Kiitos kommentista! // Sanavahvistus valitettavasti otettu käyttöön lisääntyneen roskapostin vuoksi.