Sivut

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Brookies - kakun ja keksin välillä ei tarvitse valita


Eräs ystäväni linkkasi fb-seinälleni jokin aika sitten ohjeen brookies-leivonnaisiin kommentilla "nää kuulostaa vaarallisilta". Nimensä mukaisesti leivonnaisessa yhdistyvät browniesit ja cookiet. Koska taannoinen maanantaipäivä inspiroi hieman huonosti lukemaan tietokirjaa Suomen väestöstä, päätin sen sijaan ryhtyä leipomaan.

***

Brookies

Brownie-taikina:
  • 115 g voita
  • 150 g suklaata
  • 2 dl sokeria
  • ½ dl fariinisokeria
  • 3 munaa
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl kaakaojauhetta
  • ½ tl suolaa

Cookie-taikina:

  • 115 g huoneenlämpöistä voita
  • 1 dl sokeria 
  • 1 dl fariinisokeria
  • 1 muna + 1 keltuainen
  • 2 dl vehnäjauhoa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 150 g suklaata
Aloita valmistamalla brownie-taikina. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa ja vatkaa niiden joukkoon sokerit. Sekoita kananmunat joukkoon, kun seos on huoneenlämpöinen.
Sekoita kuivat ainekset keskenään ja siivilöi ne muun seoksen joukkoon, kääntele tasaiseksi.
Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan* ja laita vähintään tunniksi jääkaappiin. 

Cookie-taikina aloitetaan vaahdottamalla voi ja sokerit. Sekaan heitetään muna ja keltuainen ja sekoitetaan hyvin.
Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja siivilöidään taikinan joukkoon. Taikinaa tulisi sekoittaa mahdollisimman vähän. Lopuksi suklaa paloitellaan taikinan joukkoon.

Kun brownie-taikina on ollut riittävästi kylmässä, nostetaan cookie-taikina nokareina sen päälle. Koko komeus paistetaan 175 ° noin 30 minuutin ajan. Minun vuokani oli sen verran erilainen, että paistoaika oli lähempänä 40 minuuttia. Joka tapauksessa sen verran, että keksit ehtisivät rapsakoitua mutta brownie säilyisi edelleen sisältä kosteana. Anna jäähtyä kunnolla ennen leikkausta ja tarjoilua.

***

Brookiesit olivat erittäin hyviä ja erittäin makeita, ensi kerralla sokerin määrää voisi pienentää ihan kunnolla. Lisäksi aion tarkkailla paistoaikaa paremmin tai kokeilla eri vuokaa, sillä omani jäi sen verran pehmeäksi että leikkaaminen oli todella vaikeaa. Onneksi kostea brownie on harvan mielestä huono asia.

Alkuperäinen ohje on siis tosiaan kaapattu Kiusaksessa-blogin Laura Kaaprolta ja sieltä kannattaakin käydä lukemassa myös se asiantuntevampi ohje.

* Kaapron ohjeissa neuvotaan myös mahtava tapa saada leivinpaperi kauniisti asettumaan vuokaan. En olisi ikinä arvannut, että kastelulla on leivinpaperiin tällainen vaikutus.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Pöly näyttelytähtenä


Vietimme Pölyn kanssa viikonlopun Jyväskylässä kun Pöly osallistui ensimmäiseen näyttelyynsä, kohteena siis Jyväskylä KV. Itse olin mukana vain huoltojoukko-ominaisuudessa, sillä trimmaaminen ja esittäminen hoidettiin taitavampien toimesta.

Pöly toimi näyttelyssä kuin vanha tekijä. Kehässä ei sen kummempia hötkyilty ja muutenkin hallissa oleilu ei tuntunut nuorukaista haittaavan. Tuomarin kanssa meni myös varsin mainiosti, otteena kirjallisesta arviosta mm. hyvä pää ja ilme ja kookas, mutta tasapainoinen kokonaisuus.


Tuloksena oli sitten näyttelykielellä JUN ERI1 SA PU4 VASERT. Toisin sanoen junioriluokassa Pöly oli (ainoana osallistujana) ensimmäisenä arvostelulla erinomainen ja oli myös sertin arvoinen eli SA. Paras uros -luokassa Pöly oli neljäs ja sai Vara-SERTin eli kotiin kannettiin vaaleansininen ruusuke.

Kotiin matkusti auton takapenkillä hyvin väsynyt nuori mies. Viikonlopun aikana tuli nimittäin myös juostua pihalla siskopuolen kanssa, ryntäiltyä jäällä muiden karvakavereiden kanssa, vietetty aikaa trimmipöydällä ja autossa ja muutenkin oltu osana isompaa koiralaumaa. Ja vielä näin maanantainakin on pieni poika selvästi hieman hyytynyt. Onneksi kotona saa levätä omalla pedillä.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Laulamisen vaikeudesta

Laulutunteihin kuuluu, että sekä kotiläksyt että laulettavana oleva kappale nauhoitetaan ja lähetetään sitten sähköpostiin. Läksyharjoituksia olen kuunnellut kiltisti, mutta kappaleiden kuunteleminen hirvittää. Niin kuin varmasti moni muukin, olen siinä uskossa että se ei vain voi kuulostaa hyvältä. Niinpä itse kappaleiden kuuntelemisen olen tehnyt kursorisesti ja ajatusmallilla voi kauhee hyi minkä kuulosta en kyllä kuuntele kokonaan.

Tänään päätin sitten lähteä eri fiiliksillä ja kuuntelin kiltisti viime tunnin nauhoituksen. No, ei se laulun ammattilaiselta kuulostanut. Mutta ei myöskään kamalalta. Optimistisesti ajattelen, että tässä voisi nyt olla sauma päästä eroon laulutraumasta.

Vaikka en kyllä edelleenkään ole valmis esiintymään yhtään missään, teatterilavaa ei lasketa.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Aina ei jaksa kokata itse: Sushibar + wine


Männäviikolla olin menossa syömään ystävän kanssa, vain ravintola oli valitsematta. Molemmille oli sitten onnekkaasti tullut mieleen sama ajatus, Uudenmaankadun Sushibar + wine, koska eikös kaikki bloggaajat siellä käy. Tallustelimme siis loskaisen Helsingin poikki kohti ravintolan antimia.

Pienehkössä ravintolassa oli ehkä parikymmentä asiakaspaikkaa, mutta satuimme sellaiseen väliin että pöytä saatiin heti. Palvelu oli ystävällistä ja päädyin itse valitsemaan listalta valmiin setin eli 12 sushipalaa. Sushit olisi voinut valita myös itse, mutta totesin että ensikertalaisena lienee ihan hyvä testailla perusvalikoima. Alkuun otimme joka tapauksessa kulhollisenen edamameja, jotka olivat juuri sellaisia kuin pitikin.

Pöytään tulleet sushit olivatkin oikein mainioita. Riisiä oli sopivasti ja merenelävät maistuivat tuoreilta. Joukossa oli perinteisten lohien ja rapujen lisäksi myös itselleni uusia makuja. Erityisesti sinappisilakka yllätti. Joukossa oli myös avokadoa, kampasimpukkaa ja siikaa, sekä muutama jonka nimeä en nyt muista. Myös annoksen kaverina ollut riesling oli hyvää.

Hintaa sushisetille tuli 24 euroa ja hinta-laatu-suhde oli mielestäni kohdillaan. Ei täällä ihan joka päivä viitsi käydä syömässä, mutta hyvin tehdystä ja laadukkaasta sushista maksaa mielellään tuon verran. Muutenkin hinnasto vaikutti varsin kohtuulliselta.

Hyvät pinnat siis sushibar + winelle, tänne tulen ehdottomasti vielä uudelleen.

torstai 13. helmikuuta 2014

Saderetki Ormusmäen linnoitukseen


Eipä ihan heti tullut mieleen, että käytännössä keskellä Malmia sijaitsee ensimmäisen maailmansodan tienoilla rakennettu sotilaslinnoitus. Ormusmäen linnoitusta ympäröivät toimistorakennukset ja asuintalot eikä ohi kävelevä haahuilija välttämättä havaitse koko rakennelmaa, koska minkäänlaisia kylttejä ei ole.

Linnoitukseen vievät teräsovet on hitsattu kiinni ja pahimmille putouspaikoille on laitettu aitoja. Yhdyshautojen seinät on peitetty graffitein ja luolastosta löytyy kertakäyttögrilli ja lasinsiruja. Tämä on sääli, koska kaiken kaikkiaan linnoitus on kaikessa karuudessaan varsin hieno ja hurjan jännittävä paikka.


Me eksyimme linnoitukselle geokätkön perässä. Olimme käyneet kallioilla aiemminkin, mutta Pöly oli silloin mukana eikä koiraa viitsinyt raahata mukana lasinsiruisiin käytäviin. Nyt kalliot olivat räntäisestä lumesta liukkaat, mutta kuitenkin kulkukelpoiset ja kävimme tutkimassa tunneleita.

Jännittävää oli, mutta ei kahdestaan yhtään pelottavaa. Taskulamppu tosin kyllä tuli tarpeen eli sellainen kannattaa ottaa mukaan jos haluaa tutkia paikkaa tarkemmin. Samoin kannattaa varoa kallioilla kiipeillessä, pahimpia paikkoja on aidattu mutta pudotukset ovat korkeimmillaan kymmenen metrin luokkaa.


Ja löydettiin me siis se kätkökin. Ormusmäestä lisää täällä ja kätkökuvaus, jos sitä joku halajaa etsimään, on täällä.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Kirjastojen ihanuudesta

Eilen iski paniikki. Verkkokurssin esseisiin vaaditaan kaksi kirjaa. Toinen löytyi HelMetin kautta, toista ei sen valikoimissa ollut ollenkaan. Enkä ihmettele. Economic geography: A Contemporary Introduction ei välttämättä ole se tyypillisin lainausmagneetti.

Samassa tajusin, että yliopistojen ja korkeakoulujen kirjastoissa varmaan olisi. Ja samalla sain tietää, että ei tarvitse olla edes opiskelija, jotta sieltä saisi lainata kirjoja. Helsingin yliopiston ainoan kappaleen oli joku tosin ehtinyt jo viedä ja varauksiakin oli kaksi, mutta yllätyksekseni Laurean kirjastosta kirjaa löytyi. Ja sieltä sen hain, heti kun mukava virkailija oli tehtaillut minulle kirjastokortin. Mahtavaa.

Kun kerran Tikkurilassa olin, kävin vielä harhailemassa entisessä lähikirjastossani Tikkurilan kirjastossa. Sen hyllyväleissä vietin aikaani noin kolmevuotiaasta lukiolaiseksi asti, sen jälkeen vain harvoin. Kirjastoa oli remontoitu, ainakin lastenosastoa, ja satuin paikalle juuri kun iloinen koululuokka oli siellä tutustumassa. Oli hauska huomata, miten lapset poukkoilivat hyllyväleissä, etsivät kiinnostavia kirjoja ja haalivat lainattavaa. Juuri näin.

Itsekin haalin mukaani vielä kaksi kirjaa, vaikka kotona odottaa pino jos toinenkin. Voihan ne aina uusia, tai palauttaa, tai lainata vielä uudelleen.

Kiitos kirjastot, olette ilo.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Paras sitruuna-marenkipiiras


Siippa täytti vuosia ja toivoi tänä vuonna syntymäpäiväkakukseen sitruunamarenkipiirakkaa. Vähän kauhistelin piiraan leipomista pitkän päivän ja vain neljän tunnin yöunien jälkeen, mutta ohje olikin paljon helpompi kuin muistin ja jaanpa sen nyt tässä teidän iloksenne.

Alunperin ohje on saksittu talteen Helsigin sanomista ja sen on sinne lähettänyt Mervi Melasniemi.

Sitruuna-marenkipiiras

Pohja:
100 g voita
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
2 tl kardemummaa
1 tl leivinjauhetta

Sitruunakiisseli:
2 ison sitruunan kuoriraaste ja mehu
1 1/2 dl vettä
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
2 rkl perunajauhoja

Marenki:
3 valkuaista
1 dl hienoa sokeria

Ohjeet

Uuni lämmitetään 200 asteeseen ja samalla tehtaillaan pohja. Kuivat aineet nypitään voin kanssa. Taikina laitetaan voideltuun vuokaan ja esipaistetaan uunin alaosassa 15 min.

* Jauhojen määrä tuntuu ainakin itselläni yleensä aika suurelta, joskus olen lisännyt voin määrää. Kardemummaa laitan aina ekstraa. Esipaistamisen jälkeen pohja saattaa näyttää kuivalta, siitä ei kannata huolestua.

Sitruunakiisseliä varten kattilaan laitetaan kaikki ainesosat paitsi sitruunan raastettu kuori ja kuumennetaan sekoittaen kunnes kiisseli sakenee, ei saisi kiehua. Kattila pois levyltä ja raaste sekaan.

* Itse laitan yleensä vähän vähemmän sokeria, lisäksi raastan yleensä vain yhden sitruunan ja laitan loput mehusta ihan sellaisesta valmissitruunamehusta. Itse yleensä aloitan kiisselin ennen kuin laitan pohjan uuniin, muuten pohja joutuu ainakin minun taidoillani odottamaan täytteitään.

Valkuaiset vaahdotetaan kovaksi vaahdoksi sokerin kanssa. Lopuksi laitetaan esipaistetun pohjan päälle sitruunakiisseli ja sen päälle marenki. Paistetaan vielä 5-8 min kunnes marenki on ruskettunut.

* Itse käytän marenkiin tomusokeria hienon sokerin sijaan ihan vain siksi, että hienoa sokeria ei kaapista löydy. Tänään loppupaistoaikaa kului aika tarkkaan viisi minuuttia, mutta kannattaa etenkin ensimmäisellä kerralla tarkkailla paistumista.

Että sellainen piiras. Kaveriksi juotiin mahtavaa Johan & Nyströmin thaimaalaista Doi Chaang -kahvia. Suosittelen lämpimästi sitäkin, jos sattuu tulemaan vastaan. Ainakin meidän ihanasta lähiherkusta, Liike 51:stä saa.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Pölyn lumileikit

Eilisiltana ja viime yönä saatiin vihdoinkin kunnolla lunta myös tänne meille. Alkuillasta kolailin vähän niitä entisiä, pieniä hankia, tänään saa tehdä töitä vähän enemmän. Pölylle tässä oli kyseessä ensimmäinen kunnollinen lumimäärä, joten aamulla piti käydä vetämässä vähän rallia ja kahlailemassa.

Lumi ei näytä Pölyä pahemmin haittaavan, paitsi sisälle tullessa, ja lyhyet pihaulkoilut sujuvat ilman talvivarusteita. Pitemmille reissuille laitetaan sitten päälle myös takkia.




Mukavaa viikonloppua!