Sivut

tiistai 28. tammikuuta 2014

Ruoanlaiton vaikeudesta

Tämä viikko on poikkeuksellinen, sillä minä teen jo toisena päivänä peräkkäin meillä ruokaa. Eilen tein varsin loistavaa couscoushässäkkää ja tänään päätin turvautua ystäviini linsseihin. Ensin ajattelin tehdä porkkana-linssikeittoa, mutta sitten tajusin että siihenhän pitäisi kuoria porkkanoita ja että brie ei välttämättä täysin korvaa sulatejuustoa. Sitten ajattelin tehdä linssibataattimuhennosta, mutta siihen olisi pitänyt kuoria bataatti. Pinterestiin tallettamani reseptipankki onneksi muistutti chocochilin ihanasta linssikeitosta, joten aloin valmistaa sitä.

Ainekset 
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1/4 tl jauhettua korianteria
  • 1 rkl currytahnaa
  • 1 tlk tomaattimurskaa
  • 1 tlk vettä
  • 1,5 dl punaisia linssejä
  • 2 dl kookosmaitoa
  • 1/4 tl suolaa
  • mustapippuria
Omat valmistusohjeeni (joita ei kannata noudattaa, oikeat ovat täällä)

1. Tutki onko jääkaapissa sipulia. Huokaise, kun löydät vain isoja sipuleita ja silppua sitten sellainen. Silppua myös kaksi valkosipulinkynttä (jonka toisen sisäosa vihersi hieman, mutta ei se kai haittaa).
2. Laita sipulisilppu kattilaan. Etsi korianteri. Etsi mortteli ja jauha korianteri. Heitä kattilaan.
3. Muista tässä välissä huuhdella linssit ja jättää ne siivilään odottelemaan.
4. Havaitse, että currytahnaa ei löydy mistään. Ei myöskään kookosmaitoa. Tomaattimurskaa sentään löytyy, samoin etanoita.
5. Soita nauravalle miehelle, joka lupaa tuoda kaupasta kookosmaitoa ja neuvoo, että currytahna on keskimmäisessä laatikossa. Lisää currytahna.
6. Lisää tomaattimurska ja vesi, laita varmuuden vuoksi vähemmän vettä kuin ohjeessa.
7. Viskaa sekaan jo köntiksi jähmettyneet linssit. Mausta suolalla ja pippurilla.
8. Odota, että mies tulee kaupasta ja kirjoita sillä aikaa blogipostaus.
9. Kuviteltu jatko: Ota naurava mies vastaan, viskaa kookosmaito kattilaan, lämmitä keitto ja soseuta se. Tarjoile.

Mukavaa tiistaita kaikille!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Aina ei jaksa kokata itse: Brunssi Klaus K:ssa ja Lehtovaarassa

Tämä lumikurvailija ei päässyt brunsseille mukaan, mutta pääsi postaukseen koska ruokakuvia ei nyt ole.

Viimeiset kaksi viikonloppua ovat olleet brunssiviikonloppuja. Viime viikonloppuna kävimme ystävien kanssa testaamassa Klaus K:n brunssia ja tänään olimme juhlistamassa äidin syntymäpäiviä Lehtovaaran sunnuntaibrunssin muodossa.

Klaus K

Klaus K -hotellin brunssi tarjoillaan viikonlopun molempina päivinä. Ulkopuolelta hotellin ravintolasalia ei näy ollenkaan, joten ruokaa halajavan on uskallettava marssia läpi hotellin aulan kohti ruokapöytiä. Brunssiin sisältyy alkuruokapöytä, valittava pääruoka-annos sekä jälkiruokapöytä, hinnaksi tulee 35 euroa.

Alkuruokapöytä oli pieni mutta monipuolinen. Pöydän antimista löytyi erilaisia kaloja, smoothieita, bageleiden väsäyspiste, puuroa, munakokkelia ja chilistä tomaattikeittoa. Kalat olivat hyviä, samoin soppa vaikka onnistuinkin jäähdyttämään sen ennen syömistä. Pääruoaksi valitsin ravintolan oman hampurilaisen, jossa oli huippuhyvä pihvi. Sen verran iso tämä annos kuitenkin oli, että hetki piti hengähtää ennen kuin viitsi edes ajatella jälkiruokapöytään siirtymistä.

Jälkiruokapöydästä löytyi erilaisia keksejä, leivonnaisia ja kakkuja. Myös leipäpöytä oli jostain syystä jemmattu tänne ja harmittelin hieman, kun tässä vaiheessa ei enää leipää tehnyt mieli vaikka ravintolan oma ruisleipä kuulemma olikin huippuhyvää.

Loppupeleissä Koon brunssi oli varsin jees. Hieman hiljaista siellä oli, se tosin saattoi johtua myös kellonajasta (meillä oli varaus yhdeltä) mutta eipähän tarvinnut pahemmin odotella. Plussaa hyvästä pääruoasta, miinusta leipien jemmaamisesta ja turhan isosta annoksesta.

Lehtovaara

Lehtovaaran sunnuntaibrunssilla on pitkät perinteet. Vuonna 1916 perustettu ravintola muutti vuonna 1940 Viipurista Helsinkiin ja on siitä lähtien ollut samalla paikalla Mechelininkadun varrella. Hieman syrjässähän ravintola on näin ydinkeskustasta ajatellen, mutta se ei näyttänyt asikasmääriin vaikuttavan. Meillä oli pöytävaraus klo 15 ja silloin ravintola oli noin puolillaan. Myös Lehtovaaran brunssilla on alkuruokapöytä, tilattava pääruoka sekä jälkiruokapöytä, hintaa brunssille kertyy 39 euroa.

Alkuruokapöydässä oli jos jonkinlaista kalaa silleistä loheen ja mätiin sekä erilaisia lihaleikkeitä sun muita. Kaikki oli hyvää. Siippa sai erikoistilauksesta vielä ylimääräisen annoksen mätiä, sillä buffet-pöydässä sitä oli vain valmiina smetana-seoksena. Kyllä kelpasi. Pääruoaksi otin itse loimunieriää suppilovahveroilla, muut oppivat ankanrintaa ja ohrattoa. Kaikki oli hyvää, nieriä lempeän makuista ja kastike mukavan syksyinen. Annos oli lisäksi sopivan kokoinen, eli sen jälkeen jaksoi vielä ajatella jälkiruokapöytää.

Jälkiruokapöytä olikin melkoisen muhkea. Tarjolla oli kolmea erilaista kakkua, crème brûléeta, jonkinlaista mokkavanukasta sekä keksejä. Erityisesti crème brûlée oli aivan loistavaa, samoin porkkanakakku. Vatsa tuli sopivan täyteen ja fiilis oli mainio.

Vertailu

Tässä brunssikisassa Lehtovaara vie voiton, vaikka molemmilla paikoilla oli ehdottomasti omat hyvät puolensa. Lehtovaaran miljöö, ruoka ja hinta-laatusuhde kohtasivat muodostaen mainion kokonaisuuden. Klaus K:ssa ruoka oli hyvää, mutta brunssin esillepanoon voisi panostaa ja tuoda ne leivät sieltä piilosta esille. Kasvissyöjille eivät nämä brunssit kuitenkaan sovi. Molemmissa taisi kyllä olla pääruokiin kasvisvaihtoehto, mutta alkuruokapöytien antimet jäävät laihoiksi jos merenelävien syöminen ei ole mahdollisuus. Molemmat kuitenkin käymisen arvoisia!

maanantai 13. tammikuuta 2014

Maanantain pelastus

Piti kuulkaa kirjoittaa tänään jopa jotain järkevää, mutta totean vain lyhyesti:

Siippa teki maailman parasta chili con carnea. Melkein nuolin kattilan. Onneksi sitä on vielä.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Geokätköily-retkikunta #3


Hyvät naiset ja herrat, homma on lähtenyt aivan lapasesta.

Löydettyjä kätköjä on 52. Mies antoi minulle joululahjaksi ihanan hienon gps-laitteen, tuollaisen yläkuvassa näkyvän keltaisen Garminin. Sillä näkyy hienosti koordinaatit ja saa tallennettua valmiita geokätkö-listoja ja vaikka mitä.

Joululomalla kävimme kolmella pitemmällä geokätköilyreissulla. Yksi niistä suuntautui Malmin lentokentän ympäri, yksi Otaniemeen ja yksi Puistolaan. Malmin lentokenttäreissulla kävelimme yli 10 kilometriä, löysimme kuusi kätköä, ihmettelimme leutoa säätä ja söimme eväänä olleita kinkkuleipiä. Pölykin viihtyi, etenkin kun päällä oli uusi talvitakki niin ei tarvinnut palella.

Otaniemen reissulla tihkutti sadetta, kaksi kätköä aiotuista jäi löytämättä ja eväätkin unohtuivat (paitsi koiralta) mutta oli silti kivaa. Muutama kätkö löytyi jo ihan rutiinimeiningillä, mutta sen lisäksi muun muassa suoritettiin epäilyttäviä toimenpiteitä parkkipaikalla ja naurettiin kun pitkään etsitty purkki löytyikin ihan yhtäkkiä.

Puistolan reissu oli ehkä eniten tyhjäpäisin. Ensimmäisellä kätköllä T kiipesi puuhun, koska minähän en mihinkään puihin kiipeile, ehei. Välissä muutama tavallinen, sitten noin 6 metrin korkeudessa puussa oleva kätkö. Alas se tuli oikein mukavasti, ei kiivetty, mutta takaisinlaitossa meni reippaasti yli puoli tuntia kun hivutettiin, tai kun T hivutti, purkkia takaisin kuusimetriselle puunrangalla. Kotiin päästyämme saimme vielä mielenhäiriön, jätimme Pölyn kotiin ja kävimme Siltamäestä hakemassa vielä yhden. Siellä minä kiipesin puuhun, kolmesti, koska ensi menin väärään puuhun. Minä, joka ei ole kiivennyt puuhun varmaan 15 vuoteen. Oho.

Lisäksi lähdimme yhtenä iltana ihan vaan nopeesti hakemaan Latokartanosta kätkösarjaa. Päädyimme hamuilemaan metsäisillä kallioilla ja niiden lähellä melkein neljä tuntia, mutta oli kuulkaa hienot maisemat. Viikonloppuna puolestaan "pikku iltakätköilyt" ystävien kanssa muuttui kolmen tunnin samoiluksi Vantaan puolella. Olipa kivaa olla porukalla haahuilemassa!

Että tällaista. Kivaa on, hirmuisen kivaa, ja on tullut ulkoiltua paljon. Toivottavasti jaksetaan tätä jatkaa. Hyvät ovat ainakin ennusteet, pari kaveria on osoittanut kiinnostusta lähteä reissuille mukaan ja löytyipä tuttavapiiristä yksi entinen kätköilijäkin joka haluaisi palata lajin pariin. Mitä enemmän, sitä kivempaa. Nauttikaa ulkoilusta ja uudesta vuodesta!