Sivut

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Aina ei jaksa kokata itse: Silvoplee

Linssejä, papuja, ituja, bataattia, couscousia, hapanporkkanaa, tahnoja...

Eilen laulutunnin ja teatteriesityksen välinen aika oli niin lyhyt, että olisi ollut melkoisen turhaa matkata kotiin, tehdä ruisleipä ja syödä se matkalla takaisin juna-asemalla. Niinpä päätin hemmotella itseäni käymällä pitkästä aikaa Silvopleessä syömässä elävää ravintoa.

Silvoplee muutti hiljaittain entisistä tiloistaan osoitteeseen Toinen linja 7. Uusi ravintolatila on avarampi ja vetää enemmän asiakkaita (tai ainakin siltä näyttää), mikä helpottanee lounasruuhkia. Toisaalta ilmeestä on tullut myös jotenkin dynaamisempi ja paikka on samalla menettänyt osan siitä kotoisuudesta, joka kumpusi vanhan tilan seinämaalauksista ja vaihtuvasta taidenäyttelystä.

Tästä huolimatta ruoka vaikutti pysyneen ennallaan. Silvopleessä homma toimii niin, että buffetpöydästä lastataan lautaselle jos jonkinlaista kiinnostavaa kasvispaistoksista ituihin, erilaisiin tahnoihin ja salaatteihin. Hinta annokselle lasketaan sen painon mukaan. Äidin mukaan hinta oli vähän noussut enkä muista huomanneeni hinnasta muutenkaan kylttiä, mutta vajaalla yhdeksällä eurolla sai kyllä ihan kunnollisen annoksen. En valita.

Omia suosikkejani ovat erilaiset tahnat sekä idut uitettuna mansikka-avokadokastikkeessa (kuvassa oikeassa alareunassa). Tykkään lastailla lautaselle mahdollisimman paljon eri makuja ja syödessä mix and match -periaate toimii hyvin. Ruoka on hyvää, paikan päällä tehtyä ja lisäksi pääosin luomua.

Kaiken lisäksi tuli kerrankin hyvä omatunto, sillä tällä viikolla lukemani Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut saa katsomaan kotimaisiakin lihatuotteita uudella silmällä. Namnam, kasviksia vaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! // Sanavahvistus valitettavasti otettu käyttöön lisääntyneen roskapostin vuoksi.