Sivut

tiistai 31. joulukuuta 2013

Hurja vuosi 2013

Lupasin siipalle kirjoittaa pian lisää geokätköilystä, johon olemme suorastaan hurahtaneet, mutta halusin kuitenkin palata vielä tähän hulluun vuoteen ja sen tapahtumiin. Osittain siksi, että minun pitäisi tehdä töitä eikä minua juuri nyt huvita ja osittain siksi, että haluan selata vuoden aikana otettuja valokuvia. Tässä siis muutamia tämän vielä kuluvan vuoden parhaita hetkiä.

Tammikuu, Tukholma ja ystävät.

 Ukkosmaine ja uusi huikea Pallosalama-levy.

Koti, joka on koko ajan enemmän koti.

Puutarhajuttujen opettelu. Hissunkissun.

Kaikki kesän minireissut. Särkänniemessä opin, etten enää kestä hurrjia laitteita mutta tykkäsin Koiramäki-puistosta.

Maailman paras punkkaripoika, joka on jo 8 kk, tuli osaksi perhettä.

Kiva Kissojen Yö Korkeasaaressa ja muut teatterijutut.

Jännät ja uudet työjutut.

Häät. Kuva otti mainio Jussi Hellsten.

Häämatka ja ihana Wien.

Ja toisaalta tämä ihan paras kotielo, että saa olla ja yrittää tehdä töitä tai blogata koira sylissä.

Kiitos seurastanne tänä vuonna, olkoon vuotenne 2014 mitä mainioin!

tiistai 10. joulukuuta 2013

Geokätköily-retkikunta #2

Vielä ei luovutettu tämän harrastuksen kanssa, ehei. Olemme onnistuneet löytämään jo huikeat kuusi kätköä yhteensä ja varsin kevyellä kätköilymäärällä. Hyvä me! Lisäksi harrastuksen ongelmakohdat on paikallistettu ja niihin puututtu niin, että eilen pakkasessa kätköä nuuskiessa molemmilla oli oikeasti kivaa.

Kränää aiheutti se kun ensin ei ollut toimivaa gps:ää, oli kylmä, toinen yritti ladata uutta ohjelmaa, akku loppuu, koira pitkästyy ja lopulta molemmat ovat kiukkuisia. Nyt on kunnollinen gps-appi padilla, puhelimessa kohtalainen ja olemme alkaneet oppia tulkitsemaan geo-sivuston kätkökuvauksia paremmin.

Ei me tässä kyllä vielä mitään virtuooseja olla. Eilen pyörittiin Sporttispurtti-kätköllä yli puoli tuntia ja ei meinannut millään löytyä. Löytyi se sitten sillä viimeiseillä "oisko se sittenkin voinut olla siellä"-kurkkauksella. Huikeaa.

Lähiseudulta löytyy alle viiden kilometrin päästä montakin kätköä, joten vielä pärjätään lähialueen antimilla. Hauskaa tämä kyllä on nyt kun välineet alkavat olla kunnossa. Itse viihdytän itseäni iltaisin myös ratkomalla mysteerikätköjen oikeita koordinaatteja. Pulmapeli pitää mielen virkeänä.

Kannattais teidänkin kokeilla!

torstai 5. joulukuuta 2013

Avoin kirje teatterikävijöille

Hyvä yleisön edustaja,

hienoa että olet tullut teatteriin! Se on hieno taidemuoto ja parhaimmillaan aikamoinen elämys. Olet siis tehnyt hyvän valinnan.

Ellet kuitenkaan ole voittanut lotossa suuria summia tai ole miljoonaperijä istut todennäköisesti katsomossa meidän muiden yleisön edustajien kanssa. Hei vaan. Meitä on täällä yleensä aika monta ja mekin olemme tulleet teatteriin saadaksemme elämyksen.

Tätä elämystä haittaa se, jos koet että on ihan ok puhua katsomossa samalla kun näyttelijät puhuvat lavalla. Ei se ole ok. Se on todellä häiritsevää. Näyttelijöiden lavalla esittämiin kysymyksiin ei myöskään tarvitse huudella vastauksia ellei kyseessä ole osallistava teatteri. Esimerkiksi tänään kyseessä ei ollut tästä. Antakaa näyttelijöiden hoitaa se komedia ja naurakaa, älkää kertoko omia vitsejänne.

Toisekseen en ymmärrä miten voi olla niin vaikeaa laittaa se puhelin pois päältä tai edes äänettömälle. Yhden pirahduksen vielä kestän, se voi olla inhimillinen erehdys. Mutta jos nokiatune pärähtää soimaan kahdesti ensimmäisen puoliajan aikana, on se oikeasti sinun vikasi. Puhelin pois. Tai jos sitä on pakko roplata niin älä tule teatteriin ollenkaan. Niin ja se valo joka puhelimestasi loistaa jos facebookkaat tai vastaat sähköposteihin, yllätys yllätys, sekin saattaa häiritä muita teatterikävijöitä.

Ja kun nyt vauhtiin päästiin niin kauhean kiva että sinulla on suosikkihajuvesi. Oikein kiva diorchanel. Siinä ei kuitenkaan tarvitse kylpeä. Tiesitkö myös, että vieressä istuvallasi saattaa olla paha allergia tai migreenitaipumus? Että siinä meni sen tyypin teatterielämys.

Niistä aplodeista vielä. Esityksen lopussa on kohteliasta taputtaa. Seisoakin saa, jos kokee nähneensä jotain todella hienoa. Se puolestaan ei ole kohteliasta, jos livistät kohti narikkaa heti aplodien alkaessa. Näyttelijät ovat juuri viihdyttäneet juuri sinua useamman tunnin, on ihan peruskäytöstapoja kiittää siitä. Ainut tapaus, jossa annan livistämisen anteeksi, on se jos olet kaukaa ja vaikkapa junasi lähtee. Sitten saat mennä.

Ei minulla sitten kai muuta. Nautitaan kaikki teatterista ja annetaan muidenkin nauttia siitä. Pus.

Linnea

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Aina ei jaksa kokata itse: Silvoplee

Linssejä, papuja, ituja, bataattia, couscousia, hapanporkkanaa, tahnoja...

Eilen laulutunnin ja teatteriesityksen välinen aika oli niin lyhyt, että olisi ollut melkoisen turhaa matkata kotiin, tehdä ruisleipä ja syödä se matkalla takaisin juna-asemalla. Niinpä päätin hemmotella itseäni käymällä pitkästä aikaa Silvopleessä syömässä elävää ravintoa.

Silvoplee muutti hiljaittain entisistä tiloistaan osoitteeseen Toinen linja 7. Uusi ravintolatila on avarampi ja vetää enemmän asiakkaita (tai ainakin siltä näyttää), mikä helpottanee lounasruuhkia. Toisaalta ilmeestä on tullut myös jotenkin dynaamisempi ja paikka on samalla menettänyt osan siitä kotoisuudesta, joka kumpusi vanhan tilan seinämaalauksista ja vaihtuvasta taidenäyttelystä.

Tästä huolimatta ruoka vaikutti pysyneen ennallaan. Silvopleessä homma toimii niin, että buffetpöydästä lastataan lautaselle jos jonkinlaista kiinnostavaa kasvispaistoksista ituihin, erilaisiin tahnoihin ja salaatteihin. Hinta annokselle lasketaan sen painon mukaan. Äidin mukaan hinta oli vähän noussut enkä muista huomanneeni hinnasta muutenkaan kylttiä, mutta vajaalla yhdeksällä eurolla sai kyllä ihan kunnollisen annoksen. En valita.

Omia suosikkejani ovat erilaiset tahnat sekä idut uitettuna mansikka-avokadokastikkeessa (kuvassa oikeassa alareunassa). Tykkään lastailla lautaselle mahdollisimman paljon eri makuja ja syödessä mix and match -periaate toimii hyvin. Ruoka on hyvää, paikan päällä tehtyä ja lisäksi pääosin luomua.

Kaiken lisäksi tuli kerrankin hyvä omatunto, sillä tällä viikolla lukemani Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut saa katsomaan kotimaisiakin lihatuotteita uudella silmällä. Namnam, kasviksia vaan!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Parhausasioita #1


Kaiken tämän loppuvuoden hässäkän keskellä on ehtinyt sekä tapahtua kaikenlaista kivaa että tullut tehtyä hienoja löytöjä. Tässä pikaisesti muutamia.

Liimattava nylonpaikka
Nyt on kuulkaa joku insinööri tai vastaava tehnyt hienon työn! Hienot toppapöksyni repesivät viime talvena niin pahasti, että vanut pursuivat lahkeenkulmasta ja käyttömiellyttävyys väheni. Ompelu ei oikein huvittanut, koska toppakankaan ompelusta tuskin meikäläisen taidoilla hyvää seuraisi. Prismasta löysin ompelutarvikeosastolta liimattavia nylonkangaspaikkoja ja hyvänen aika kuinka hyvin toimii! Repeämäkohtaa saa etsiä suurennuslasin kanssa ja pökiä voi taas käyttää. Jes!

Word luovutti
Sain kuukauden kestäneen urakan eilen päätökseen, kun työn alla ollut päivitettävä dokumentti sai viimeiset silauksensa eilen. Ehdin heittää jo kerran hansikkaat tiskin, mutta sitten sisuunnuin ja näytin osanvaihdoille että mistä kana pissii. Hah.

Siippa on paras
koska se jaksoi äsken kantaa hirveän määrän tavaraa kellariin ja haki puita ulkoa.

Ensilumi
satoi juuri äsken. Ei sitä paljon vielä ole mutta ai että kun se näyttää kivalta!

Knitprot
On ne aika kivat. Ja kätevät. Heti kun tajusin epämääräisistä ohjeista, että miten ne kiristetään. Erityisenkivat ne ovat siksi, että eräs nelijalkainen söi bambupuikkoni.

Uudet opinnot
Ilmoittauduin tänään Turun avoimeen yliopistoon lukemaan maantieteen perusopintoja. Jännää.

Uudet kengät
Kummasti on mukavampaa tallustella tuolla vaihtelevan sateisessa tai kylmässä säässä, kun on jalassa goretexit jotka ovat jopa oikeaa kokoa. Viimeiset viisi vuotta on menty liian isoilla popoilla, kummasti parantaa elomukavuutta tämä. Ja nyt ne vanhat (vähänkäytetyt) sai vietyä UFFiin.

Peruukki
Löysin joulukuisia naamiaisia varten peruukin, hah!

Omenakakun tuoksu
Tein huomiseksi töihin näitä. Toivottavasti maistuu, tuoksu ainakin on hyvä!

Ei mulla muuta tänään.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Piparintuoksuista esiadventtia


Meillä oli tänään lauluoppilaiden pikkujoulut ja päätimme viedä tarjoilupöytään hauskoja koirapipareita. Löysin ihanat muotit marraskuussa Stockmannilta, enkä tietenkään voinut vastustaa persoonallisia rotumuotteja, joiden joukosta löytyi muun muassa vintti- ja mäyräkoirat.

Ainut ongelma tässä oli se, että edellisen kerran olen leiponut pipareita aivan liian monta vuotta sitten. Sen verran helpotin urakkaani, että sorruin valmistaikinaan, mutta se nyt oli haasteista pienin. Kauliminen ja muottien painaminenkin kyllä sujui, mutta sitten olikin ongelmana se pipareiden siirto pellille.

Kuvassa möhkälemäinen paimenkoira, villiksi venähtänyt vinttikoira ja kaksi persoonallista bokseria.

Ovat nimittäin varsin pikkuruisia nämä muotit ja esimerkiksi vinttikoiran pitkät koivet katkesivat varsin äkkiä ja mäyräkoiran kaula venyi saaden hauvan muistuttamaan lähinnä kasvinsyöjädinosaurusta. No, saatiin kuitenkin yksi satsi pellille ja lopusta taikinasta tein suosiolla vähän isompia kotiloita ja siilejä sekä yhden hirven. Ne olivat helpompia.

Lisäksi Pöly onnistui pihistämään pöydältä lapsen nyrkin kokoisen köntin taikinaa pipareita uunista nostaessani. Eihän siinä muu auttanut kuin aukaista koiran suu ammolleen ja tonkia sieltä kuolainen möntti. Onneksi ei ehtinyt syödä, ei ilmeisesti ole koirille parasta tuo tavara. Nyt täällä on joka tapauksessa onnellisen uninen koira, joka on tänään saanut tavata paljon uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja, on se rankkaa.

Ensi kerralla paremmin, ihanaa esiadventtia kaikille!