Sivut

maanantai 25. marraskuuta 2013

Geokätköily-retkikunta #1

Vastahakoinen geokoira Pöly.

Viime vuodet on milloin missäkin näkynyt kuhinaa mystisestä geokätköilystä ja sen riemuista. Päätimme tänään, harvinaisena vapaailtana, lähteä etsimään muutamaa lähiseudun kätköä kokeilumielessä. Mukaan lähtivät padi, geokoira Pöly (jonka nimissä meidän geocache-tilimmekin nyt on) ja kynä.

Ensimmäinen kätkö löytyi oikein kivasti ja onnistuimme muiluttamaan laatikon pois kätköstä ja takaisin tietääksemme varsin huomaamattomasti. Uljas geokoira tosin pitkästyi eikä olisi todellakaan halunnut poseerata jonkin typerän purkin kanssa.

Fallkulla-kätkö sen sijaan osoittautui turhan hankalaksi. Padin applikaatio ei löytänyt koko rastia, emme saaneet gps-paikannusta toimimaan ja sitten tuli vielä kylmäkin. Nyt on padiin päivitetty sopiva ohjelma, yritämme myöhemmin uudestaan. Ehkä voisi jopa harkita menevänsä paikalle silloin, kun siellä olisi valoa (pilkkopimeä on huono kaveri).

Lopun niikahduksesta huolimatta kokeilu oli varsin hauska ja jos tätä nyt jaksaisi jatkaa olisi samalla helppoa hoitaa osa Pölyn ulkoilutuksista. Jos oikein luovaksi ryhdymme voisimme jopa jatkaa julkisilla matkustamisen harjoittelua ja reissailla lähialueille bussilla ja junalla.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Avoin kirje Wordille

Rakas Microsoft Word,

pääsääntöisesti sinä olet ihan mukava kumppani. Oikeasti. Vaikka yhteensopivuutesi Macin ja PC:n välillä tuppaa usein takkuilemaan ja osanvaihtojen tekeminen järkevästi tuntuu olevan mahdotonta, olet sinä silti minulle tärkeä työkaveri.

Olet reippaasti jaksanut oikolukea kanssani erästä yli 300 sivun dokumenttia tämän kuluvan kuukauden aikana, kiitos siitä. Tänään olet kuitenkin päättänyt heittää hanskat tiskiin. Ymmärrän, että sunnuntai-iltana töidenteko ketuttaa, niin minuakin. Jos kuitenkin saisimme tämän homman tänään purkkiin, olisi ensi viikko pelkkää luistelua.

Mutta ei. Jokaisen korjatun kirjaimen jälkeen sinun on aivan välttämättä kaaduttava. Viimeisen 45 minuutin aikana olet tehnyt sen jo varmaan 35 kertaa. Yritin dokumentin uudelleennimeämistä, koneen uudelleenkäynnistystä. Tilaa pitäisi olla, en edes ymmärrä mihin tarvitsisit sitä niin paljon. Mutta ei.

Että voisitko nyt perhana toimia 15 minuuttia niin saataisiin tämä homma purkkiin. Sitten minunkaan ei tarvitsisi heittää tätä konetta seinään.

Kiitospus,
Linnea

perjantai 22. marraskuuta 2013

Mukavuusalueen ulkopuolella

Aloin tänään miettiä, että mitäköhän sitä oikeasti tekisi vuoden alkupuolella kun työsopimus päättyy. Alan paikkoja on tähän aikaan vuodesta yleensä melko vähän tarjolla ja omalla aineyhdistelmälläni vielä vähemmän. Lievästi sanottuna hieman pännisi mennä tekemään jotain muuta, jotain millä ei olisi käytännössä mitään tekemistä oman alani kanssa.

Puhuin asiasta töissä, vatvoin, revin hiuksia päästä ja jupisin. Lopulta luovutin. Olen jo useamman vuoden ajatellut, että sitten jossain vaiheessa voisin lukea itselleni vielä terveystietoa. Se ei kuitenkaan tunnu enää hyvältä ajatukselta. Sen sijaan alan vähitellen lämmetä maantiedolle, aineelle, jonka kanssa minulla on ollut lähinnä kädenlämpöinen suhde.

Turun avoimessa yliopistossa voi vuoden alkaessa aloittaa perusopinnot. Ehkä on aika astua mukavuusalueen ulkopuolella ja kokeilla, osaanko minä opiskella enää ollenkaan. Ja ymmärränkö minä koko aineesta mitään. Mutta tuskin siinä mitään häviääkään.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Pipo päässä ei palele


Neuloin ajankuluksi Pölylle pipon talvipakkasten varalle. Normaalioloissa nuori mies ei pipoa kaipaa, mutta en tiedä millaisia pakkasia talveksi on luvattu ja toisekseen en myöskään sitä kuinka herkät nuo korvat nyt pureville asteille ovat. Voi olla että pipoa ei käytetä ollenkaan, mutta menihän siihen huikeat muutama tunti elämästäni.

Ohjeen löysin Taigalta-kennelin sivuilta. Lankana käytin harmaata seiskaveikkaa ja mustaa Nallea. Muokkasin pipoa sen verran, että tein kaulaosasta vähän pitemmän ja vaihdoin letityksen tupsuun, jonka tein Novitan ohjeella. Vaikka tein pipoa jo toista kertaa, ei siitä kuitenkaan tullut samanlaista kuin mallikuvassa eli hiippa jäi takaa kovin lyhyeksi. Olen ilmeisesti ollut huomaamattani liiankin innokas kaventeja.

Pöly kummasteli pipoa ensin kovasti ja nyki sitä tassuilla pois, mutta alistui sittemmin kohtaloonsa. Ehkä pipo kelpaisi talvella paremmin, sisätiloissa sille ei juurikaan ole käyttöä.

Haaveilen tässä samalla myös kurahaalarista Pölylle, mutta kuulemma bedlingtoneille sopivan mallinen Hurtan uusi haalari on hinnaltaan varsin korkea ja mietin tässä nyt että satsatako vai ei. Ehkä tulen joulun tienoilla mielenhäiriön valtaan ja hankin sen sitten.

ps. Voisi muuten tulla jo sitä lunta ja pakkasta, kiitos!

maanantai 18. marraskuuta 2013

Pin me up


Onnistuin lokakuussa voittamaan arvonnasta PinUp Helsingin kuvauspäivän. Olen kytännyt paikan sivuja jo ties kuinka pitkään ja pohtinut että menisinkös vai enkö menis. No nyt menin, ja kyllä kannatti.

Mäkelänkatu 62:n tilat ovat vinkeät ja on oma hämmentävä seikkailunsa hiihdellä viidennen kerroksen studioon. Sieltä kuitenkin löytyi leppoisa tunnelma, tarjoilua ja mukavia ihmisiä. Ensimmäisen osan ajasta studiolla sai viettää istumalla tuolissa ja selailemalla kirjoja samalla kun Miia Magia loihti meikkejä ja Fiona Timantti hiuksia. Kun naama oli valmis, sai päälle vielä Timantin valitsemat asusteet. Meikäläisellä ei ole koskaan aikaisemmin ollut sellaista oikeaa korsettia päällä, joten tulipahan sekin koettua. Melko jännää, muttei yhtään niin epämukavaa kuin ajattelin.

Kun ulkonäkö oli tsekattu ja viimeistelty, pääsi kuvaustilan puolelle ihanan Jirina Alangon käsiin. Itse en erityisemmin fiilistele kuvattavana oloa, mutta Alanko onnistui olemaan juuri niin kannustava ja positiivinen että siinähän huomasi vähitellen jännityksenkin katoavan. Tosin vatsa- ja käsilihakset saivat huutia kun yritti pysytellä ohjatuissa asennoissa muutamaa sekuntia pitempään.

Ja siinä se sitten oli. Paluu arkeen, hepenet pois ja farkut takaisin jalkaan. Mutta olipa kivaa! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Taidan tosin edelleen seurata pin up -meininkejä enemmän katsojan näkökulmasta, mutta kokemuksena tämä oli erittäin mainio ja sai kiinnostumaam pin up -kulttuurista enemmänkin.

Nyt vain itse odottelen täällä niitä kuvia, taidan joutua valitsemaan niistä enemmän kuin sen yhden.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ainekirjoitus IV: Sankaritarina

Neljäs ainekirjoitushaasteen aihe tuli Arjen takaa -blogin Täti-ihmiseltä. Tällä kertaa pitäisi kirjoittaa

Sankaritarina

Joka arkiaamu kävelen Pasilan aseman läpi. Itäpuolen sisäänkäynnin tienoilla seisoo joka kerralla sama Metroa jakava mies. Hän hymyilee, joka ikinen aamu. Minä hymyilen takaisin. Niinä aamuina kun menen töihin myöhemmin harmittaa, kun en kohtaa häntä.

Juoksen raitiovaunuun, vaihtoväli on yleensä noin kolme minuuttia. Kuski avaa minulle oven. Hymyilen. Jäädessäni vaunusta pois näen salkkumiehen pinkovan suojatieltä kohti raitiovaunua. Minulla ei ole enää kiire, jään takomaan ovenavausnappia. Kohdallani mies pysähtyy hetkeksi, katsoo silmiin ja sanoo kiitos.

Oppilas toteaa sivulauseessa pitävänsä biologian opiskelusta. Totea että sehän on kiva juttu ja samalla sisäisesti tanssin jotain vauhdikasta ja näyttävää tanssia. En ole mokannut ainakaan kovin pahasti. Käydessäni opettajainhuoneessa kollega tokaisee lukeneensa blogiania ja kertoo sen olevan kiva. Kiitän ja hymyilen.

Kaupassa kannan kaikki edellisellä kauppareissulla unohtuneet ostokset kassalle ja ladon ne hihnalle. Myyjä katsoo silmiin, hymyilee, kertoo summan, kysyy otatko kuittia. Hymyilee uudelleen. Kiitos. Ei kuittia tällä kertaa.

Kotona olo alkaa olla aika rätti ja töitäkin pitäisi vielä tehdä. Mies sanoo, että hän voi tehdä ruokaa. Ja tekee. Ja tarjoilee sen pöytään. Jaksaa vielä hymyillä.

Arjen sankaritarinat. Lyhyitä tuokiokuvia, jotka tuottavat parhaimmassa tapauksessa hyvän olon koko päiväksi.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Coup de pied, plié, fondu

Sitä jotenkin kuvittelee, että polvien suoristaminen samaan aikaan on ihan helppo juttu. Ei se ole. Coup de pied menee, juu, osaan laittaa nätisti toisen jalan toisen nilkkaan. Plié, joo, tätä tehdään jo toista vuotta. Ja fooonduu. Puolivälissä liikettä huomaan, että tukijalka on jo suorana ja se, no, tekojalka on vielä jossain puolivälissä suoristumista. On se koordinaatio vaikeaa.

Mutta toisaalta onnistuin tekemään useamman onnistuneen piruetin, joten julistan balettitunnin erittäin onnistuneeksi.

Pöly lähettää terveisiä nyt kun on vielä hetken hyvällä tuulella. Kohta nimittäin katsomme koko perheen voimin elokuvaa ja samalla selvitetään rastat turkista, jolloin mieli tuppaa mustumaan.

torstai 7. marraskuuta 2013

Kiitos näistä häistä: Koskelaisen iskelmäkerho

Kuva: Jussi Hellsten Photograohy 

Mietittiin tuossa alkuvuodesta, että joku bändi varmaan pitäisi häihin saada. Ja sen pitäisi olla oikeasti hyvä bändi, kun sekä mies että aika moni kutsuttavista vieraista on muusikko. Lisäksi olisi ihan kivaa, jos bändi olisi jossain määrin tuttu.

Tuttumme Luca pyörittää Koskelaisen iskelmäkerho -nimistä yhtyettä periaatteella, että he haluavat soittaa hyviä biisejä hyvissä bileissä. Kävimme kuuntelemassa Iskelmäkerhoa 15 minuutin ajan Rymy-Eetussa ja homma oli sillä selvä. Kaupat tuli.

Koskelaisen iskelmäkerho koostuu rautaisista ammattilaisista, kokoonpanoon kuuluvat Ann Charlotte (laulu), Koskelainen (laulu, kitara), Mika Ryhänen (laulu, rummut, melodica, ukulele), Toni Lunden (kitara, laulu) sekä Jukka Jylli (basso, laulu). Meidän häissämme Ryhänen ja Lunden olivat tosin kiinni toisaalla ja heitä tuurasivat Mauro Gargano ja Antti Cajanus. Mainio porukka kummin päin vain.

Kuva: Jussi Hellsten Photography

Bändi veti kolme settiä sisältäen sekä kaikki toivomamme biisit sekä kappaleita omasta esityskavalkadista. Covereita kuultiin niin Samae Koskiselta, Jarkko Martikaiselta, Cheekiltä, Nirvanalta, AC/DC:ltä ja vaikka kuinka monelta muulta sekä myös Koskelaisen omia biisejä. Tunnelma oli katossa ja juhlakansa lattialla.

Jos siis tarvitsette juhliinne asiantuntevaa yhtyettä, joilta luonnistuu niin valssit, tangot, iskelmät kuin rokki, ottakaa ihmeessä yhteyttä Koskelaisen iskelmäkerhoon.

Iskelmäkerho löytyy esimerkiksi Facebookista, suosittelen lämpimästi.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Kiitos näistä häistä: Jussi Hellstén Photography


Saimme eilen hääkuvat. Ne ovat upeita. Kuvat on ottanut mahtava Jussi Hellstén.
Suosittelen lämpimästi, jos etsitte ammattitaitoista kuvaajaa.


 Ihan itse tein hääkakun!