Sivut

torstai 31. lokakuuta 2013

Peli on menetetty

Vannoin ja vakuutin, että meille ei sitten niitä vinkuleluja tule. Ensimmäinen askel väärään suuntaan otettiin, kun taloon huolittiin röhkipossu. Sen olemassaoloon kuitenkin tottui vähitellen ja koska Pöly ei ole äärimmäisen ahkera vinguttelija vaan pikemminkin kanniskelija sai possu jäädä.

Sitten taloon tuli Pupu. Ja tämä oli nyt sitten aivan silkka vahinko, suorastaan Troijan hevonen. Shoppailin nettikaupasta suonipihtejä ja samalla huomasin kaikenlaisen muun tavaran olevan alennuksessa. Runsaudensarvesta iski silmään suloisista suloisin pupu vetonarulla, tarjouksessa. Tuollainen Pölylle, heti!


Pupu tuli postissa ja lahjoitettiin uudelle omistajalleen, joka oli riemuissaan. Kaveri vietiin heti tuolin alle, jossa sitä järsittiin.

squeek

Sieltä se tuli. Vinkuna. Pupusta. Kirosin vähän. Sitten katsoin koiraa, joka näytti todella onnelliselta.

Ja niin meillä nyt sitten on vinkulelu. Olen selvästi valiokasvattaja.

4 kommenttia:

  1. Jos kerran hänen korkeutensa siitä tykkää... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee, Villasukka kirjahyllyssä. ;)

      Poista
  2. Siitä se lähtee. Ennen kuin huomaattekaan, hänen korkeudellaan on lauma piippaavia eläimiä. :)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin todennäköisesti näin, Sara. Tällä hetkellä pupua kuritetaan täällä antaumuksella, ai tätä vinkumisen määrää.

      Poista

Kiitos kommentista! // Sanavahvistus valitettavasti otettu käyttöön lisääntyneen roskapostin vuoksi.