Kävin keskiviikkona ensimmäisellä laulutunnillani ikinä. En tiedä aionko nyt pahemmin varsinaisesti laulaa missään (jätän sen ehkä miehelle), mutta huomaan että töissä ääni ei ihan kestä ja kaipailen välineitä hengitystekniikkaan ja äänenhallintaan.
Oli melkoisen jännittävää. Onneksi opettajani M on ihana ja paikalla on myös laulutuntikoira O joka ei vaikuttanut tuomitsevalta. Pöly tosin ei arvostanut kotiläksyksi saamiani harjoituksia, vaan antoi välittömän haukkupalautteen.
Jännästi sitä huomaa, että ei yhtäkkiä osaakaan hengittää. Ja että laulaa ihan eri tavalla kuin suihkussa. Ja että kielen pitäminen oikeassa kohdassa suuta on yllättävän vaikeaa.
Mutta oli kivaa. Menen ensi perjantaina uudestaan. Ehkä silloin jännittää vähemmän ja alan jopa päästä laulutraumastani.
Laulutunneista on varmasti apua työssäkin!
VastaaPoistaMinä olen surkea laulaja, mutta laulelen ihan surutta silti. Olisi kuitenkin kivaa oppia edes oikeahko tekniikka. :)
Toivotaan näin, Maija!
PoistaSurutta laulaminen on parasta, mukavaa puuhaa! Ja kantsii mennä laulutunnille vaikka kokeilemaan, ties mitä siitä sitten seuraa. ;)