Sivut

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Ainekirjoitushaaste III: Mitä tänään syötäisiin?

Ainekirjoitushaasteen otsikkovuoro napsahti tällä kertaa Tuulista-blogiin, jossa päädyttiin kivaan aiheeseen ja antamaan otsikoksi

Mitä tänään syötäisiin?

Muutamaa viikkoa sitten olimme ystävämme häissä ja keskustelimme pöydässä ruoanlaitosta. Kolmesta ystäväpariskunnasta kaikissa, myös meillä, mies oli se, joka laittaa suurimman osan ruoasta. Meillä se selittyy sillä, että mies yksinkertaisesti pitää ruoanlaitosta enemmän. Hän jaksaa teroittaa veitset timanttipuikolla, pilkkoa sipulit juuri niin pieneksi kuin minä toivon, valmistaa täydellisen risoton ja tehdä ihan mahtavaa pitsaa.

Mies kertoo usein juttua tuttavastaan, joka taivasteli että miksi ruoan tarvitsee aina olla hyvää, mitä vikaa on makaronilaatikossa? Eihän siinä laatikossa mitään vikaa ole, tietenkään, mutta muuten lausahdus on hassu. Miksi ihmeessä sitä söisi ehdoin tahdoin pahaa ruokaa, jos hyvää saa tehtyä aivan samalla vaivalla?

Helppoa ja hyvää: paahdetut punajuuret.

Meillä kotona erittäin hyvästä ruoasta käytetään määritelmää niin hyvää että naurattaa. Tällaista ruokaa tulee vastaan aina silloin tällöin, kotona rai ravintolassa, ja sitä syödessä hymy väistämättäkin nousee korviin. Ruoan syömisestä olisi hyvä nauttia ja muistaa arvostaa sitä, että ruoka ei joka paikassa ole itsestäänselvyys.

Töissä joudun usein syömään lounaani alle 15 minuutissa. Kouluruokalamme ruoka on oikein mainiota ja monipuolista, mutta nautinnoksi ei ruokailua voi kutsua kun jatkuvasti saa olla tapittamassa kelloa että ehdinkö syödä vielä leivän ennen välituntivalvontaa. Huono tapa on tarttunut kotiinkin. Vaikka aikaa syömiseen olisi ruhtinaallisesti, tulee annos hotkittua kerralla alas. Se on harmillista.

Itse nautin eniten ruoasta, joka maistuu raaka-aineiltaan. Siis sellaisesta, että pääraaka-aine on vielä tunnistettavissa makumaailmasta eikä sitä ole peitetty kaiken maailman mausteilla ja kastikkeilla. Yksinkertainen, perusmakuihin nojaava ruoka saa minulta usein eniten kiitoksia. Ruokailutilanteesta tekee mukavamman myös se, että se syödään yhdessä ystävän, siipan, kavereiden, perheen kanssa. Yksin syöty hyvä ateria saattaa jopa jäädä harmittamaan: saisinpa jakaa tämän jonkun kanssa.

Kuppi kahvia hyvän ruoan jälkeen.

Hyviin ruokahetkiin Helsingissä suosittelen ravintoloita Kuurna, Ateljé Finne, Flada 13, Umeshu ja rennompaan meininkiin ravintola Säveltä. Lisäksi täällä meillä päin vaikuttaa aivan ihana sekatavaraliike Liike 51, josta saa niin luomulihaa ja -vihanneksia kuin ihania leipiä ja muitakin herkkuja. Nautitaan ruoasta, oli sitten arki tai juhla, ja muistetaan syödä hitaasti.

4 kommenttia:

  1. Kiitos kivasta kirjoituksesta! Kyllä joka päivä pitäisi saada niin hyvää ruokaa että naurattaa. Vähintäänkin sitten jälkiruokaa. Toisaalta erityisen hyvä ruokaa ja sen oikeaoppinen nauttiminen tekee juhlan. Sanokaapa kulinaristit, voiko herkulliseen ruokaan kyllästyä, vai onko nälkä joka tapauksessa paras kokki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta aiheesta! Nauraminen ja ruoka joka päivä tekisivät kyllä hyvää.

      Mietin kyllä tuota kysymystäsi, että voisiko siihen turtua? Että koko ajan pitäisi sitten saada parempaa ja parempaa? Mutta toisaalta joskus se on se tilannekin mikä on osa makua. Ja liian kova nälkä ei syödessä ole sekään hyväksi.

      Poista
  2. Minua vaivaa, että suurherkkukokemukset on niin harvassa. Meillä aina yritetään tehdä hyvää ruokaa, ja hyvää se onkin, mutta sellaista vau-ruokaa sattuu kohdalle hyvin harvoin. Jos osaisin, tekisin sellaista ruokaa joka päivä. Mietin, olenko vain jotenkin 'tunteeton' ruoan suhteen.

    Meilläkin mies kokkaa useammin ja tosi mielellään, tosin nyt olen ottanut vähän kiinni, ettei hän aivan leipäänny. Äskenkin minä pilkoin ja maustoin uunijuurekset, ja oli todettu, että leipää ei välttämättä tarvitse tehdä. Eipä aikaakaan, kun mies kuitenkin sanoi, että tekispä mieli tehä rieskataikina. :) Kaikki on kivaa, mikä on vapaaehtoista: siksi minäkin tykkään tehdä ruokaa, kun siihen ei pääse tylsistymään, kun molemmat tekee tasapuolisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sama meininki, Suotar. Jotenkin sitä on ehkä tullut vaateliaaksi makujen suhteen. Itse tässä yritän miettiä sitä yhtä asiaa mikä ruoassa on että se on vau-ruokaa. En keksi millään. Mutta ei sellaista kyllä joka päivä saa, ei välttämättä edes joka viikko.

      Ja oi rieskat! Voisikin taas alkaa tehdä skonsseja viikonloppuisin ja kokeilla uusia taikinoita, yritän taas vähentää vehnäjauhoja, huokaus. :)

      Kiitos kivasta kommentista!

      Poista

Kiitos kommentista! // Sanavahvistus valitettavasti otettu käyttöön lisääntyneen roskapostin vuoksi.