Sivut

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Mikä minusta tulee isona

Pudonneiden omenien Liina heitti tämmöisen ainekirjoitushaasteen. Aiheena on

Mikä minusta tulee isona

Aivan ensimmäiseksi mietin, mitä se iso tarkoittaa. Joskus päiväkoti-ikäisenä iso tuntui olevan isän ja äidin ikä, aikuinen, siinä välissä ei tuntunut olevan mitään. Jossain vaiheessa iso saattoi tarkoittaa sitä, että on riittävän iso menemään kouluun. Tai yliopistoon. Tai töihin.

Tällä hetkellä olen jo käynyt koulussa ja yliopistossa, nyt olen töissä. Tämänhetkisessä isoudessani minusta on tullut opettaja. Se tuntuu pääosin mukavalta. Joskus työpäivien aika tekisi mieli lyödä päätä seinään ja heittää oppikirjat viidennen kerroksen ikkunasta ulos. Toisella puolella vaakakuppia ovat ne hetket, kun oppilaat tekevät itse jonkin havainnon, ihmettelevät ilmiöitä ja aloittavat keskustelun. Se on aivan uskomaton tunne ja yhdellä sellaisella hetkellä jaksaa yhden viikon. Ainakin. Tarvittaessa pitempään.

Väistämättä sitä kuitenkin miettii, mikä minusta seuraavaksi tulee isona. Olisikohan kivaa olla oppikirjailija? Lukea itselleen vielä yksi opetettava aina? Kuten vaikka terveystieto. Tai kotitalous, hui. Vai tuleeko minusta kenties jotain aivan muuta kuin opettaja? Tällä hetkellä kansankynttilän viitta harteilla tuntuu kyllä harvinaisen mukavalta, enkä tiedä haluanko siitä koskaan kokonaan luopuakaan.

Parin viikon päästä tulee vastaan myös yksi toinen isousetappi, siis vaimous. Minusta on itse asiassa aika kiva ajatella, että minusta tulee isona myös vaimo. Ei mitenkään sellaisena hellanyrkki-versiona toki, mutta kuitenkin. Tähän liittyy se, että voisi olla aika jännää jos minä olisin isona äiti. Mutta siitä en osaa sen enempää sanoa, ajatus tuntuu ei nyt vieraalta mutta tuntemattomalta.

Että tämänhetkisessä isoudessani olen nyt sitten opettaja-melkein vaimo. Ja sitten tosi isona haluan olla vanha ja ryppyinen, elämästä vielä nauttiva, kiikkustuolissa kököttävä, käsi kädessä kulkeva mummeli.

3 kommenttia:

  1. Voidaan kiikkua viereisissä kiikkustuoleissa, eikö niin? Ainakin välillä. Minä olen 100 ja sinä vasta 85, tai jotain.

    Tuntuu ihanalta, että tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia sinulle - ja miksipä ei? Sinulle jos kenelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiikkuillaan vaan! Mietin, että milloinkahan oikeesti pääsisin käyttämään tota keinutuolia, mulla on sellainen jo.

      Ja kiitti! Tulevaisuus on kiva juttu!

      Poista
  2. Onnea avioitumiselle <3 Vaimous on oikein mukavaa ja äitiyttäkin uskallan suositella ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! // Sanavahvistus valitettavasti otettu käyttöön lisääntyneen roskapostin vuoksi.