Sivut

torstai 26. syyskuuta 2013

Itse luodusta kiireestä

Viikonloppuna ja maanantaina kuhistiin siitä, että miten kamalaa oli että kaikki eivät päässeet katsomaan Body Worlds-näyttelyä. Siis siksi, että lippuja ei enää voitu myydä koska sisällä oli jo todennäköisesti enemmän porukkaa kuin turvallisuusrajat sallisivat. Fiktiivisissä keskusteluissa ongelman huvittavuus tiivistettiin hyvin.

Myönnetään, kävimme siellä itsekin viime viikon torstaina. Olimme tosin varautuneet jonoihin, menimme paikalle vasta iltayhdeksän maissa. Lippujonossa nökötimme ehkä vartin, kiertelimme näyttelyssä ja sitten taas vartin itse Body Worldsiin. Mutta mies tykkäsi, itsehän olin nähnyt näyttelyn jo aika monta kertaa työsyistä.

Joka tapauksessa tämä jupakka sai nyt taas kerran pohtimaan, että mistä se viime tingan viehätys tulee? Kun sitä aikaa nähdä vaikkapa BW olisi ollut se reilu 200 päivää. Sitten tunketaan paikalle viime hetkellä ja pahoitetaan mieli kun sisään ei päästykään vaikka sulkemisaikaan oli vielä hei kaksi tuntia.

Itsekin sitä syyllistyy tinkailuun kun jokin asia pitäisi tehdä. Deadline on hyvä kannustin, sanotaan. Mutta kyllä se on elo paljon mukavampaa, kun ei tarvitse tehdä kiireessä. Itse esimerkiksi tein kerrankin fiksusti ja tein "koeviikon" kokeet viikkoa aikaisemmin. Jopa tulostin ne.

Okei, sitten päätin muuttaa yhtä tehtävänantoa ja korjasin ne sitten käsin niihin tulosteisiin. Mutta ei ollut kiire. Ah.

Asetan itselleni tavoitteeksi olla vähemmän viime tingassa ja enemmän sopivasti ajoissa tänä loppuvuonna. Esimerkiksi siten, että menisin katsomaan Surrealismia ja silmänlumetta -näyttelyn ennen joulukuuta.

2 kommenttia:

  1. Mäkin haluun nähdä tuon! Mennäänkö yhdessä?

    Ja kyllä, Body Worlds jäi näkemättä. Laiskuutta, viime hetkeen odottamista jne. No, ehkä joskus toiste sitten.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! // Sanavahvistus valitettavasti otettu käyttöön lisääntyneen roskapostin vuoksi.