Sivut

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Kotilo vai etana?

Moni on varmaan sitä mieltä, että nilviäinen kuin nilviäinen (Mollusca). Itse suhtaudun kuitenkin puutarhaani terrorisoiviin kotiloihin (Gastropoda) sen verran suurella intohimolla, että aion hieman jäpättää. Moni nimittäin kutsuu kotiloita usein hieman virheellisesti etanoiksi ja aion tässä nyt selvittää miksi se on luonnontieteellisesti väärin.

Yliopistolta peräisin oleva Eläintuntemus-kurssin kurssimoniste aloittaa kotiloiden määrittelyn seuraavasti: Useimmilla lajeilla on kierteinen kalkkikuori. Siis useimmilla. Teksti jatkuu: Etanoilla se on surkastunut kynsimäiseksi kalkkilevyksi tai massaksi ihon alle ruumiin etuosaan, kilpeen. Edellinen tiivistää asian hyvin. Etanat kyllä kuuluvat kotiloihin, mutta kierteisellä kuorella varustetut tyypit eivät ole etanoita. Puutarhoissa asuvat tyypit kuuluvat kaikki myös samaan lahkoon, maakeuhkokotiloihin (Stylommatophora).

Lehtokotilo matkalla salaattiapajille.

Yleisimmät puutarhasta löytyvät tarhakotiloiden (Helicidae) heimoon kuuluvat tyypit ovat lehtokotilo (Arianta arbustorum) ja valkohuulitarhakotilo (Cepea hortensis). Lehtokotilon, joka on ollut tänä vuonna todella runsaslukuinen, tunnistaa ruskeankirjavasta maastopukuvärityksestä ja mahdollisesta tummanruskeasta juovasta viimeisessä kierteessä. Valkohuulitarhakotilolla puolestaan on ruskeita juovia vaalealla tai kellertävällä pohjalla. Meidän puutarhastamme löytyy näitä molempia. Onnellisiksi voivat itsensä laskea he, joiden pihalta löytyy herkkunakin pidettävää viinimäkikotiloa (Helix pomata).

Etana ruokailee kurpitsanlehdellä.

Puutarhassa mönkivät etanat puolestaan kuuluvat siruetanoiden (Arionidae) heimoon. Meidän pihaltamme löytyy ihanaista espanjansiruetanaa (Arion lusitanicus), joka on kunnostautunut erityisesti kurpitsoiden lehtien syömisessä. Espanjansiruetanan erottaa leppoisammasta kaveristaan metsäetanasta (Arion subfuscus) siitä, että espanjanserkun vatsapuolelta löytyvä jalkasauma on kirkkaan oranssi ja selkä usein hyvin tumma. Metsäetana on puolestaan ruumiltaan oranssinkeltaiseen tai vaaleanruskeaan vivahtava ja alapuoleltaan vaalea.

Loppukaneettina: kaikki etanat ovat kotiloita, mutta kaikki kotilot eivät ole etanoita. Tämän voisivat myös ristikontekijät ottaa opikseen, ärsyttää kirjoittaa ruutuihin sanaa etana kun kuvassa selvästi mönkii kuorellinen kotilo. Kiitos.

6 kommenttia:

  1. Tämäpäs oli sivistävää, kiitos! :)
    Nyt pääsen mahdollisesti pätemään seuraavassa etana/kotilo-keskustelussa, jos vain en unohda miten päin tämä homma nyt menikään.

    VastaaPoista
  2. Huikea teksti! Onnea on se, että tuntee luonnontieteilijöitä!

    VastaaPoista
  3. Enpä olisi uskonut, että luen näin kiinnostuneena ja tarkkaavaisena etana/kotilopostausta :D Kiitos sivistämisestä :) Olen yllätyksekseni ollut ihan oikeilla jäljillä kun olen näistä otuksista sattunut puhumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Villasukka kirjahyllyssä! Ja hatunnosto oikeiden termien käytöstä!

      Poista

Kiitos kommentista! // Sanavahvistus valitettavasti otettu käyttöön lisääntyneen roskapostin vuoksi.