Sivut

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Kukkaloistoa ja kotilosota

 Ensimmäinen alppiruusuista kukkii.

Piha on alkanut kukkia toden teolla. Syreeni aloitti tällä viikolla, samoin omenapuu, kriikuna ja kirsikka. Jasmiini tullee perässä myöhemmin. Olen tyytyväinen, että omenapuuvanhukset jaksavat puskea noinkin paljon kukkaa, nyt toivotaan että muumiotauti ei iskisi kovin pahasti.

Olen myös vähitellen opetellut tunnistamaan pihan kasveja äidin, kavereiden ja kasvikirjan avulla. Kyllä tämä tästä. Jos ei muuta, niin vuohenputken tunnistan.

Sota kotiloita vastaan jatkuu edelleen. Tai oikeastaan tällä hetkellä päänvaivaa ja ärsytystä aiheuttavat espanjansiruetanat, nuo tappajaetanoiksikin kutsutut ryökäleet. Ne ovat nimittäin viehättyneet kovasti kesäkurpitsoistani, mutta ilmeisesti eilen tekemäni vuohenputkin raivaus ja hakkeen laitto auttoivat (ainakin hetkellisesti).

Minikasvimaalla tänä vuonna lähinnä kesäkurpitsaa.

Lisäksi onnistuin löytämään niiden varman piilopaikan. Tiedättekö sellaisen kohtauksen, jossa jossain sci-fi/avaruusleffassa seurataan jotain oliota ja lopulta päädytään niiden piilopaikkaan jossa niitä on ihan sikana ja joku päähenkilöistä päästää sellaisen o-ou-äänteen? Jep, sellainen olo oli kun menin kaivelemaan pihan perällä olevaa risukasaa. Ensi talveksi en kyllä jätä sellaisia pihalle. Ja oli tässä hyväkin puoli, tyyppejä on nimittäin huomattavan nopeampi kerätä kun niitä ei tarvitse etsiä niin paljon vaan tietää täsmälleen missä ne ovat.

Saimme myös lainaan oksasilppurin, jolla on nyt laitettu niin kirsikan, omenan kuin ruusunkin oksia hakkeeksi. Hyvin pelittää. Käyttöön pääsivät myös ensimmäisenä opiskelijavuonna saadut huonommat suojalasini, sopivat ihan hyvin myös pihahommiin.

Pihahommissa hääriminen on koko ajan terapeuttisemman oloista. Huomaan, että sadesääkään ei enää estä pihalla mönkimistä kun oikein innostuu (ja sateella myös kotiloiden pyydystäminen on helpompaa, torstaina keräsin niitä varmaan kilon!). Äitikin totesi, että on se mukavaa kun myös minun kanssasi voi nykyään puhua kukista.

Tomaatit viihtyvät ulkona!

4 kommenttia:

  1. Yh, noita espanjansiruetanoita. Niitä ei onneksi ole ollut vielä meillä täällä "pohjoisessa" (hihii, ehkä 10-15km pohjoisemmassa), mutta tavallsia kotiloita riittää. Ne ovat onneksi aika harmittomia.

    Vanhat omenapuut ovat ihania. Meillä on vielä ihan minipuut, jotka on istutettu 2009-2010, mutta naapurissa on ihana vuosikymmeniä vanha ja sen kukkiminen ilahduttaa meitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, Katja. Minåkin sietäisin muutamat kehtokotilot, mutta kun niitä on niin paljon. Ja mieluummin ottaisin kotilot kuin etanat, anyday.

      Minä toivon, että vanhuksemme jaksaisivat vielä monta vuottal. Yksi kolmesta kaatui joskus 10 (?) vuotta sitten, kaksi muuta jaksaa vielä, Lisäksi on yksi joskus 2000-luvun alussa istutettu, "Konsta". Hyviä omppuja kyllä tulee ja nuo kukat ovat huikaisevan kauniit.

      Poista
  2. Voi etanat sentään! Niitä on meidänkin pihallamme hermoromahdukseen saakka. Nyt kävimme ostamassa etanamyrkkyä, katsotaan kuinka tehoaa...Meillä kasvaa pihallamme salaattia ja yrttejä (edellinen asukas laittanut) mutta etanat ovat syöneet ja tuhonneet ne kaikki. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Jenni! Äsken kävin taas iltakierroksella keräilemässä. Se etanamyrkky kuulemma tepsii yleensä ihan hyvin, minä olen vaan nyt tyytynyt tähän keräilyyn. Pitää toivoa, että syksyllä pakkaset tulevat sitten äkkiä että ensi kesänä olisi vähemmän.. Minulla vielä muutama kesäkurpitsan taimi sinnittelee etanoiden uhan alla!

      Poista

Kiitos kommentista! // Sanavahvistus valitettavasti otettu käyttöön lisääntyneen roskapostin vuoksi.