Sivut

perjantai 31. toukokuuta 2013

At-shiuh

Opettajien ammattitauti iski etuajassa ja sain kesäflunssan. Väliin jäivät kaverin valmistujaiset ja jazz-klubi (jonka liput onneksi sai vaihdettua myöhemmäksi).

Onneksi on fiksu mies, joka toi kaupasta jätskiä ja suostui aloittamaan Gilmoren tyttöjen kolmoskauden.

Huomenna jaksan sitten mennä itkeskelemään kevätjuhlaan ja olemaan ylpeä kun serkku saa lakin.

torstai 30. toukokuuta 2013

Hiilidioksidihoito toimii!


Jurnutin äsken oksasilppurilla loput suht vaivattomasti silputtavissa olevat oksat. Väitän, että ihan joka jannulla ei ole kirsikkapuusta tehtyä haketta.

Kukkia ilmestyy taas koko ajan lisää, köynnöskrassi on kasvanut jo ainakin kymmensenttiseksi ja sain ystävältä tänään viherkaalia (jota etanat eivät nyt vaikka söisi, päätin).

Paras uutinen on se, että jo edesmenneenä pitämäni pähkinäpuu on tehnyt kolme silmua. Siis kolme. Selvästi on auttanut, kun sille on jutellut.


Ja adoptoin kotkansiipisaniaisen. Ei mitään hajua selviääkö se meidän pihalla, mutta tuolla puolivarjoisassa se nyt kököttää. Istutin myös puolanminttua ja basilikaa, katsotaan kasvaako niistä mitään.

ps. Lauantaina on kevätjuhla. Itken ehkä vähän.

Huumaavin tuoksu tällä hetkellä: syreeni.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Kukkaloistoa ja kotilosota

 Ensimmäinen alppiruusuista kukkii.

Piha on alkanut kukkia toden teolla. Syreeni aloitti tällä viikolla, samoin omenapuu, kriikuna ja kirsikka. Jasmiini tullee perässä myöhemmin. Olen tyytyväinen, että omenapuuvanhukset jaksavat puskea noinkin paljon kukkaa, nyt toivotaan että muumiotauti ei iskisi kovin pahasti.

Olen myös vähitellen opetellut tunnistamaan pihan kasveja äidin, kavereiden ja kasvikirjan avulla. Kyllä tämä tästä. Jos ei muuta, niin vuohenputken tunnistan.

Sota kotiloita vastaan jatkuu edelleen. Tai oikeastaan tällä hetkellä päänvaivaa ja ärsytystä aiheuttavat espanjansiruetanat, nuo tappajaetanoiksikin kutsutut ryökäleet. Ne ovat nimittäin viehättyneet kovasti kesäkurpitsoistani, mutta ilmeisesti eilen tekemäni vuohenputkin raivaus ja hakkeen laitto auttoivat (ainakin hetkellisesti).

Minikasvimaalla tänä vuonna lähinnä kesäkurpitsaa.

Lisäksi onnistuin löytämään niiden varman piilopaikan. Tiedättekö sellaisen kohtauksen, jossa jossain sci-fi/avaruusleffassa seurataan jotain oliota ja lopulta päädytään niiden piilopaikkaan jossa niitä on ihan sikana ja joku päähenkilöistä päästää sellaisen o-ou-äänteen? Jep, sellainen olo oli kun menin kaivelemaan pihan perällä olevaa risukasaa. Ensi talveksi en kyllä jätä sellaisia pihalle. Ja oli tässä hyväkin puoli, tyyppejä on nimittäin huomattavan nopeampi kerätä kun niitä ei tarvitse etsiä niin paljon vaan tietää täsmälleen missä ne ovat.

Saimme myös lainaan oksasilppurin, jolla on nyt laitettu niin kirsikan, omenan kuin ruusunkin oksia hakkeeksi. Hyvin pelittää. Käyttöön pääsivät myös ensimmäisenä opiskelijavuonna saadut huonommat suojalasini, sopivat ihan hyvin myös pihahommiin.

Pihahommissa hääriminen on koko ajan terapeuttisemman oloista. Huomaan, että sadesääkään ei enää estä pihalla mönkimistä kun oikein innostuu (ja sateella myös kotiloiden pyydystäminen on helpompaa, torstaina keräsin niitä varmaan kilon!). Äitikin totesi, että on se mukavaa kun myös minun kanssasi voi nykyään puhua kukista.

Tomaatit viihtyvät ulkona!

lauantai 18. toukokuuta 2013

Tapaamassa uutta perheenjäsentä


Matkasimme tänään Jyväskylään tapaamaan ensimmäistä kertaa uutta perheenjäsentämme. Hieman alle kolmiviikkoinen pikkumies vei sydämemme täysin. Heinäkuussa nuorukaisesta tulee stadin kundi, siihen asti elämme kuvapäivityksillä ja toivomme että ehdimme kesäkuussa vielä yhdelle tervehtimisreissullekin.

Taustalla jäbän hieno äiti, Melissa.

torstai 16. toukokuuta 2013

Pihalla kasvaa vaikka mitä (ja minä en tunnista mitään)

 
Etupiha on paljon varjoisampi ja alppiruusut tykkäävät.

Tänään pyörin pihalla paremmissa fiiliksissä kuin eilen. Koska kaikilla naapureilla on niin siisti piha päätin itsekin vihdoin siirrellä ne etupihalla lojuvat risut ja kävyt parempaan paikkaan ja samalla keräilin isompia oksia viikonlopun silppuamisoperaatiota varten. Pihan perältä löytyi myös vanhoja Siisti piha -säkkejä, jonne keräilin kaikenlaista puutarhajätettä joka saanee matkata Sortti-asemalla (avokomposti kun on jo kukkuroillaan).

Samalla bongailin kaikkia uusia tyyppejä, jotka ovat päättäneet tunkeutua maan povesta esiin kukkimaan. Nolointa on, että tunnistan pihalla kasvavista kasveista alle kymmenen. Ja niihin kymmeneen kuuluvat esimerkiksi voikukka ja valko- sekä sinivuokko. Lisäksi tiedän, että kukkapenkkiin on jossain vaiheessa nouseva tuoksukurjenpolvea ja siinä se.

Herra mustarastas oli tänä iltana vahtivuorossa rouvan käydessä ruokailemassa.

Jos satut tietämään jonkun seuraavissa kuvissa näkyvän kukkakasvin nimen, otan tiedon riemusta kiljuen vastaan. Kiitos!

Vuorenkilpi

Kaihonkukka


Lisäksi tutkiskelin kesän sato-odotteita. Omenapuuvanhus puskee ainakin vielä tänä vuonna kovasti lehteä ja marjanalkuja löytyi myös punaherukasta. Lisäksi etupihalta löytyi jo mustikkaa.




Seuraavaksi valun kirjan kanssa kotilomaisesti sohvalle, eivätköhän nämä tämän päivän puuhailut olleet tässä. Aurinkoista loppuviikkoa!

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Jafarin paluu

Laitan tähän kuvan siilistä, koska japanintatarit ovat ärsyttäviä ja kotilot ällöjä.

Japanintatar palasi. Minä taistelin ja vedin lähemmäs 20 metriä juurakkoa irti maasta. Tänään kun ei tarvinnut taistella lehtokotiloita vastaan, joita olen tässä tämän viikon aika keräillyt jotain 200-300 kappaletta.

Toisaalta myös siirsin kaksi kirsikkaa vähän fiksumpiin paikkoihin (keskellä nurmikkoa ei tuntunut kauhean harmoniselta).

Ja mies sai ruohonleikkurin toimimaan ainakin hetkeksi.

Huomenna pääsen jo ehkä vihdoin laittamaan sitä kasvimaata, kun myös koristekurpitsat itivät vihdoin!

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Turkuun ja takaisin


Pääsin viime yönä vasta neljän jälkeen nukkumaan, mikä on minulle hyvin epätyypillistä.  Olin nimittäin miehen keikkakuskina. Kävimme Turussa, tarkemmin musiikkikahvila Soinnussa, jossa mies ja Mikko esittivät hienon keikan. Muutenkin Turku oli mukava, siellä paistoi aurinko ja sai sekä hyvää ruokaa että jäätelöä (rommirusinaa).


Tänään käytiin anoppilassa ja syötiin kakkua. Kotiin päästiin iltaseitsemän jälkeen.

Ajattelin, että en tee enää mitään. Ja silti, noin puoli tuntia myöhemmin, löysin itseni kääntämästä paikkaa kasvimaalle, nyhtämässä juurakoita maasta ja keittämässä kotiloita, jotka pihaa riivaavat.

Tuntui kivalta. Että ei tämä puutarhanhoito taidakaan olla niin kamalaa.

Huomenna haen lainaan oksasilppurin.

Kaikki kesäkurpitsan taimet muuten itivät!

torstai 9. toukokuuta 2013

Talviturkki heitetty


Ajattelin vähän röyhistellä ja kertoa, että kävin tänään heittämässä talviturkin Malmin uimarannalla. Ilma oli lämmmin, vesi viileää.

Samalla heitettiin vuoden ensimmäinen pyörälenkki ja käytiin kurkkaamassa sisälle tulevaan vihkikirkkoon (T ei ollut vielä nähnyt sitä).

Lisäksi tein tänään 315 diaa pitkän powerpoint-esityksen, jonka kanssa puhun huomenna viisi tuntia. Sitten kevään ekstraopetukset ovat ohi.

Mukavaa helatorstain iltaa!

ps. Kurpitsat, ainakin osa niistä, alkoivat itää!

tiistai 7. toukokuuta 2013

Sinisiä punasia ruusun piikkejä kannan käsissäni


Rupesi tuo kokeiden tarkistaminen laittamaan päätä sellaiseen jumiin että oksat pois. Siis ihan kirjaimellisesti. Pisteytys ei enää taipunut, joten parturoin olkkarin ikkunan alla majailevat ruusupensaat. Ne ottivat ilmeisesti talvella aika paljon osumaa katolta putoilevasta lumesta ja nyt suurin osa pensaasta kasvoi maata myöten.

Ei se kivoin juttu, jos siinä pihalla ajatteli kävelläkin.

Ja tiedän, että pensaita ei ehkä pitäisi enää kauheasti trimmailla koska kevät ja näin. Mutta päätin, että jos nuo jäljelle jääneet ottavat nokkiinsa niin sitten minua ei vain ole tarkoitettu ruusutarhuriksi. Istutan niiden tilalle vaikka auringonkukkia.

Nyt sitten odotellaan, että saisi oksasilppurin lainaksi. On nimittäin komiat pinot sekä noita ruusunoksia että erinäisiä viikonloppuna saksittuja puiden ja pensaiden kappaleita.

Ne piikit ovat muuten ihan hanurista. Pensaiden trimmailusta on jo useampi tunti ja edelleen satunnaisin väliajoin löytää niitä hienoimpia piikkejä jostain piileksimästä. Ensi kerralla laitan jotkut viillonkestävät hanskat.

ps. Mustarastas jatkaa pesimistään autokatoksessa, kuten yläkuvasta näkyy. <3

lauantai 4. toukokuuta 2013

Puutarhurikokeiluja


Alan ymmärtää, miksi äitini viihtyy niin hyvin puutarhatöissä. Kiskoin vappupäivänä lähemmäs kolme tuntia vuohenputkea ylös kukkapenkistä ja mieli oli rauhallinen. Tosin jostain syystä mieleeni pompahti jatkuvasti sana bulbouretaalirauhanen, toivon että mielleyhtymä johtuu vain sanan alussa olevasta bulb-osasta.

Taimiosastolla pöhisee myös hyvin, vaikka persilja ja melissa tosin taisivat hieman kärähtää auringossa. Oregano sen sijaan porskuttaa edelleen iloisesti.

Pääsiäismarkkinoilta hankitut tomaattilapset vaikuttavat selvinneen hellästä hoidostani huolimatta ja jos säät jatkuvat tähän malliin pääsevät ne pian ulos. Tosin niille pitäisi ensin ehkä raivata jonkinlainen paikka.. Ja kollega oli tuonut töihin kuukausimansikoita, jotka onnistuin koulimaan omiin ruukkuihinsa.

Niin että tähän se kasvimaa sitten tulisi. Aitakin pitäisi korjata, kun meille olisi ennakkotietojen mukaan tulossa heinäkuussa nelijalkainen perheenlisäys.

Kasvimaan haluaisin tuonne pihan perälle, mutta alaa valtaavat sielläkin ne vuohenputket. Onneksi siinä kohtaa ei tarvitse varoa muita kasveja, joten voin olla rauhassa väkivaltainen lapion kanssa. Tai ehkä vain hoputan T:tä rakentamaan minulle istutuslaatikon. Tänään ainakin istutin nuo sinne kasvimaalle menossa olevat kesä- ja koristekurpitsat (joiden olisi tarkoitus olla sitten hääkoristeita, minä kun en juurikaan askartele).

Taimet viihtyvät erkkerissä hyvin. Etualalla tomaatit ja mansikat.

Haaveilen myös kukista, mutta niiden kanssa ajattelin kokeilla suorakylvöä. Onneksi äidin monivuotiset jaksavat vielä ilahduttaa pihalla ja esimerkiksi suosikkini särkyneet sydämet ovat kovaa vauhtia nousemassa omenapuun alle.

Odotan myös kiinnostuksella, että miten nuo biohajoavat ruukut käytännössä toimivat. Aiemmin olen nimittäin systemaattisesti tappanut kasveja aina silloin, kun ne on pitänyt siirtää ruukusta toiseen. Jos tämä siirto hoituu nyt sillä, että törppään tuon ruukun maan sisään olen erittäin onnellinen.

Särkyneet sydämet.

Huomenna olisi tarkoitus tehdä vähän suurempia linjoja. Äiti lupasi näyttää miten noita ruusuja voisi saksia (ovat nimittäin melko villiintyneitä) ja nyt pitäisi myös päättää minne kirsikkapuun taimet sijoitetaan (minun mielestäni keskellä pihaa ei ole hyvä kasvupaikka).

Kaikki edellisessä kappaleessa mainittu etenee toivottavasti ainakin suunnitteluasteelle samalla kun vietämme Mosa herää!-päivää. Oma panokseni siihen on pihakirppiksen pitäminen ja se, että kävin varaamassa naapurilta jo valmiiksi kuusi munkkia. Sieltä nimittäin saa kylän parhaat.


ps. Lisäksi väliovi saatiin vihdoin korjattua! Jes!
pps. Vietiin myös pitkään eteisessä pyörineet rikkinäiset elektroniikat kierrätyskeskukseen (ja ostettiin ihan liikaa kirjoja).