Sivut

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Maalari maalasi jälleen kerran


Yritän jotenkin kuvitella, että tämä kuva olisi vanhempi kuin viime kuulta. Alakerrassa oleva huone nimittäin piti maalata jo joskus viime vuonna, viimeistään joulukuussa. Tai piti ja piti, oli ajatuksena. Helmikuun lopulla hiihtolomalla sitten saatiin lopulta aikaiseksi. Roudasimme kaiken huoneen täytteenä olleen rojun olohuoneeseen ja teippailimme listat sun muut piiloon. Nyt maalataan!

Huonehan oli siis maalattu edellisen kerran muutamia vuosia sitten ja tuo liila seinä on ihan kiva, mutta muut seinät olivat vaaleansiniset. Kaikki kunnia rakkaalle veljelleni, joka huonetta viimeksi asutti, mutta kyseinen väriyhdistelmä ei miellyttänyt meikäläisen silmää joten päätimme maalata siniset valkoisiksi (valkoista maalia kun sattui edelleen olemaan jäljellä).

Meikäläinen heilui sitten pari perjantaista tuntia ensimmäisten kerrosten parissa ja mies ystävällisesti huhki toisen kerroksen seuraavana päivänä. Hieman sieltä edelleen ehkä kuultaa sinistä alta, mutta ei häiritsevästi. Taulukin pääsi heti seinälle (vaikka väärälle korkeudelle), sillä siinä on sopivasti samanhenkistä violettia.


Nyt huoneessa on myös vuodesohva, työpöytä, lipasto ja, no, sekalainen määrä tavaraa jolle ei ole vielä muuta paikkaa. Mutta näyttää se jo paremmalta kuin kuukausi sitten, siellä on jopa kirjoja hyllyssä. 

Sopivia verhoja en ole vielä päättänyt, mutta pikkuikkunaan sai jäädä äidin joskus hankkima kaunis lyijylasityö. 

Tänään ollaan myös keskusteltu tutun kanssa uusista hyllysysteemeistä keittiön jämätiloihin, tehty hyvää kurpitsa-salviapastaa ja tällä hetkelä pohdin sitä että miten kello on taas kerran puoli kymmenen. 

ps. Maalipurkkiin ei kannata jättää puista sekoitustikkua yli puoleksi vuodeksi. Se homehtuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! // Sanavahvistus valitettavasti otettu käyttöön lisääntyneen roskapostin vuoksi.