Sivut

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Tapanilan talvitapahtumia: myyjäisiä ja eläinlapsia


Viime viikonloppuna Tapanilassa aloitettiin pääsiäisen vietto myyjäisillä Tapanilan VPK:lla. Kylähengen mukaisesti paikalle piti toki mennä ja reissu oli varsin hedelmällinen. Naapureilta, joilla on tila Saarijärvellä, ostettiin erilaisia (luomujauhoja).

Keraamisia siilimagneetteja puolesteen hankimme keraamikko Miisu Viidalta. Siilejä sai kolme huokeaan vitosen hintaan, kyllä nyt kelpaa kiinnitellä juttuja jääkaappiin. Ja suloiselta rouvalta ostimme vielä muutaman aikaisen tomaatintaimen ja kuivattua omenaminttua, tomaateista lisää mikäli en nyt onnistunut nirhaamaan niitä uudelleenistutuksessa.

Glittersiili!

Samana päivänä Tapanila-Seura järjesti torilla klapitalkoot, jonne saa mennä pilkkomaan itselleen polttopuita kunhan ei vain käytä konekäyttöisiä välineitä pilkkomiseen tai kuljetukseen. Meillä puita on tällä hetkellä riittävästi, mutta T päätti silti mennä paikalle hankkimaan oppia puiden pilkkomiseen ja tekemään puita "mummupinoon". Mummupinosta viedään siis puita vanhimmille kyläläisille. Kuulemma oli kivaa, itse jouduin jäämään kotiin tekemään töitä.

Tänää pitkänäperjantaina puolestaan päätimme nauttia kauniista säästä ja kävellä Fallkullan kotieläintilalle katsomaan pieniä eläinlapsia. Itse kävin nuorisotilanakin toimivassa Fallkullassa esiteininä lähes joka viikonloppu hoitamassa vuohia ja muita eläimiä. Nyt tyydyin rapsuttelemaan kavereita kiltisti aidan takaa.


Sekä vuohet että lampaat olivat saaneet kilejä ja karitsoja, joiden menoa oli hauska katsella. Ihastusta aiheuttivat myös pienet tiput ja ankanpoikaset. Löytyipä laitumelta yksi sonnivasikkakin. Meikäläisen parhaaksi kaveriksi muodostui kuitenkin muistaakseni viime kesänä syntynyt mullipoika.


Pasha on jo valmistettu, huomenna olisi tarkoitus laittaa pääsiäislammas tekeytymään. Mukavaa pääsiäisviikonloppua!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Maalari maalasi jälleen kerran


Yritän jotenkin kuvitella, että tämä kuva olisi vanhempi kuin viime kuulta. Alakerrassa oleva huone nimittäin piti maalata jo joskus viime vuonna, viimeistään joulukuussa. Tai piti ja piti, oli ajatuksena. Helmikuun lopulla hiihtolomalla sitten saatiin lopulta aikaiseksi. Roudasimme kaiken huoneen täytteenä olleen rojun olohuoneeseen ja teippailimme listat sun muut piiloon. Nyt maalataan!

Huonehan oli siis maalattu edellisen kerran muutamia vuosia sitten ja tuo liila seinä on ihan kiva, mutta muut seinät olivat vaaleansiniset. Kaikki kunnia rakkaalle veljelleni, joka huonetta viimeksi asutti, mutta kyseinen väriyhdistelmä ei miellyttänyt meikäläisen silmää joten päätimme maalata siniset valkoisiksi (valkoista maalia kun sattui edelleen olemaan jäljellä).

Meikäläinen heilui sitten pari perjantaista tuntia ensimmäisten kerrosten parissa ja mies ystävällisesti huhki toisen kerroksen seuraavana päivänä. Hieman sieltä edelleen ehkä kuultaa sinistä alta, mutta ei häiritsevästi. Taulukin pääsi heti seinälle (vaikka väärälle korkeudelle), sillä siinä on sopivasti samanhenkistä violettia.


Nyt huoneessa on myös vuodesohva, työpöytä, lipasto ja, no, sekalainen määrä tavaraa jolle ei ole vielä muuta paikkaa. Mutta näyttää se jo paremmalta kuin kuukausi sitten, siellä on jopa kirjoja hyllyssä. 

Sopivia verhoja en ole vielä päättänyt, mutta pikkuikkunaan sai jäädä äidin joskus hankkima kaunis lyijylasityö. 

Tänään ollaan myös keskusteltu tutun kanssa uusista hyllysysteemeistä keittiön jämätiloihin, tehty hyvää kurpitsa-salviapastaa ja tällä hetkelä pohdin sitä että miten kello on taas kerran puoli kymmenen. 

ps. Maalipurkkiin ei kannata jättää puista sekoitustikkua yli puoleksi vuodeksi. Se homehtuu.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Pannaan puita sun kaminaan


Tuossa pari viikkoa sitten huomasimme, että näköjään ovat takkapuut pahasti loppumassa. Onneksi tajusin avata suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kävi ilmi, että tuttavaperheellä olisi Someron suunnalla puita myytävänä järkevään hintaan. Eihän siinä muuta kuin kuomuperäkärry taas kerran Ala-Tikkurilan Shelliltä mukaan ja nokka kohti puupinoja.

Harvoin sitä saa niin hyvää palvelua, mutta tässä oltiinkin tuttujen kanssa tekemisissä. Sen lisäksi että saimme kantoapua meille tarjottiin vielä makaronilaatikot ja pullakahvit. Kyllä kelpasi.


Kotona saimme kanniskella puita keskenämme ja muutaman tunnin sai kivasti kulutettua halkoja kanniskellen. Samalla tuli kätevästi siistittyä autokatosta vähän ja tutkittua, että mitäs kaikkea sitä voisi heittää pois kun keväämmällä tilataan roskalavaa.

Nyt on katoksessa niin paljon puita, ettei sinne olisi enempää mahtunutkaan. Kelpaa lämmitellä taloa kakluunilla ja käydä saunassa. Kiitos siis N:n perhe hyvistä lämmöistä!

Näin tulevaisuutta ajatellen seuraavalla kerralla hoidetaan tämä puiden haku kyllä jo syksyllä jos vaan mahdollista. Ja jossain vaiheessa se varmaan kannattaisi hankkia oma peräkärrykin.


ps. Meillä on nirsoja pihalintuja. Laitoin ruokinta-automaattiin siemensekoitusta ja se ei kelvannut ollenkaan, auringonkukansiemeniä hävisi varmaan desi päivässä. Sekoitin nyt sitten auringonkukkaa noihin kauransiemeniin josko alkaisi kelvata.