Sivut

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Ruusukaali - mainettaan parempi


Kuinkakohan monta kertaa sitä on tullut luettua jostain kirjasta tai kuultua televisiosarjasta repliikki, jonka olennaisin sisältö on hyi, ruusukaalia. Veikkaan, että aika monta. Lukuunottamatta näitä kulttuurisia viittauksia oli oma suhteeni ruusukaaliin ennen viime kevättä varsin yhdentekevä. En muistanut syöneeni sitä enkä ollut ihan varma että haluaisinko.

Tilanne muuttui, kun eräässä suosikkiruokablogissani mainittiin ruoka, jossa oli ruusukaalia ja pekonia. Tämä blogi on Eeva Kolun Kauhaa ja rakkautta -blogi ja sieltä kokeilemani reseptit eivät ole vielä kertaakaan jättäneet kylmäksi. Oli siis kokeiltava tätäkin.

Ja voi hyvänen aika kun se oli hyvää. Sekä minä että mies olimme myytyjä tämän lisukkeen äärellä, jota itse asiassa syömme yleensä ihan vain sellaisenaan. Niin hyvää ja täyttävää.

Lokakuussa Kolun ruusukaalireseptit täydentyivät siiderissä haudutetulla ruusukaalilla omenan kera, jota sitäkin oli tietysti päästävä kokeilemaan. Myös tämä toinen resepti on maukas ja maistuu oikein hyvältä esimerkiksi bratwurstin kera. Vegerversioksi voisi kokeilla ehkä tymäkästi maustettua tofua tai jotain vastaavaa. Molemmat reseptit ovat helppoja tehdä ja myös suhteellisen nopeita.

Taidan jatkossa luovuttaa tämän annosten asettelun miehen harteille.

Täytyy muuten myös mainita, että saimme joululahjaksi uuden paistinpannun ja se on ihan ässä. Pannu on Opan Valu-sarjaa ja ainakin tähän mennessä toiminut esimerkillisesti.

Kulttuurin kautta saadut ruusukaalifiilikset ovat siis ainakin omalla kohdallani täyttä puppua ja aion napostella tätä mainiota vihannesta myös jatkossa.

ps. resepteihin siis pääsee klikkailemalla noita linkkejä.
pps. Oli meillä myös laskiaispullaa niin kutsutulla mantelimassapihvillä. Hyvää laskiaista!

2 kommenttia:

Kiitos kommentista! // Sanavahvistus valitettavasti otettu käyttöön lisääntyneen roskapostin vuoksi.