Sivut

tiistai 15. tammikuuta 2013

Teatteria seinälle


Olen kerännyt itselleni talteen jo varmaan kymmenen vuoden ajalta lähes jokaisen näkemäni näytelmän käsiohjelman. Yleensä ne on tehty laadukkaalle ja paksulle kiiltävälle paperille ja niitä on mukava selailla myöhemmin.

Olen pitkään haaveillut, että saisin edes osan näistä käsiohjelmista jotenkin näkyviin ja esille. Nyt vihdoin sunnuntaipuuhien ohella sain miehen naputtelemaan minulle muutaman naulan seinään. Naulojen välille virittelin Ikeasta ostettua paperinarua, paalusolmut vain päihin ja draamallinen pyykkinaru oli valmis.


Tällä hetkellä teatterillinen valikoima on tällainen:


Käsiohjelmia jäi kuitenkin vielä pieni pino, joten näitä voi jatkossa vaihdella fiiliksen mukaan ja uusia tulee koko ajan lisää.

Neliö kerrallaan


Valtaamme talosta tilaa kaappi ja neliö kerrallaan. Lauantaina huutia sai lämminvesivaraajan yläpuolella oleva kaappi, jonne oli vuosien saatossa kerääntynyt erilaisia pahvilaatikoita, kodinkoneiden ohjekirjoja ja joulukoristeita.



Nyt kaappi on joka tapauksessa siisti ja jatkossa siellä saavat asustaa joulukoristeiden kanssa lahjapaperit ja ylimääräinen silitysrauta. Ja tankki. Ja jätesäkkejä, joista osa on irrotettu rullasta. Että ihan maailman suurimpaan järjestelmällisyyteen ei ehkä vieläkään päästy, mutta otan sen mitä saan. Kaapista löytyneet pahvit saivat joka tapauksessa mennä kakluunin parempiin suihin.

Lisäksi löytyi laatikollinen vanhoja käyttämättömiä hiusverkkoja, pitäisiköhän opetella käyttämään?


ps. Lintujen ruokinta on lähtenyt hyvin käyntiin - tintit tyhjentävät automaatin noin viikossa ja punatulkut pupeltavat edelleen jotain syreenin oksista. Tänään havaittu entisen kahden sijaan kolme punatulkkua ja lisäksi ilmeisesti peippoja. Sekä orava, joka ei ainakaan vielä ole jäänyt kiinni rysän päältä vaan syö linnuilta pudonneita siemeniä kiltisti maasta.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Valoa valoa valoa


Marraskuussa poistimme kaaosta kotiuttamalla kotiin kolme uutta valaisinta Ikeasta. Minun mielestäni ehdottomasti tärkein näistä on yläkerran porrastasanteelle asenneltu lamppu, joka valaisee nyt sekä omaa työtilaani että portaita. Ei se mikään maailman kaunein toki ole, mutta ovatpahan lamput säädettävissä ja ne valaisevat kätevästi laajan alueen.


Kaksi muuta lamppua muuttivat keittiöön, toinen tiskipöydän viereen työvaloksi, toinen sivupöydälle. Nyt kelpaa leikellä asioita, kun näkee minne sillä veitsellään tulee sohineeksi.


Nyt tosin pitää muistaa aina napsia lamput pois päältä, se tuppaa välillä unohtumaan. Ja vaikka meillä onkin vihreätä sähköä, tunnen tällä hetkellä huonoa omaatuntoa kaikesta kulutuksesta katsottuani John Websterin mainion dokkarin, Katastrofin aineksia (2008).

Loppukevennyksenä kuva työtilastani. Ei, en siivonnut sitä kuvan ottoa varten. Tämäkin tila siis edistyy: minulla on nyt ilmoitustaulu ja pöydän reunoilla on huojuvia pinoja papereita. 


ps. Viime viikolla oli pieni kriisi, kun olohuoneen ikkunankarmin välistä tuli vettä. Onneksi se oli kondensaatiota vaan, talo ei vuoda. <3

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Pihapiirin tarkkailua

Sulassa sovussa?

Loppuvuonna 2012 puuhailimme kaikenlaista pientä, hankimme uusia mattoja, laitoimme lisää lamppuja, siivoilimme yleisesti ja järjestelimme. Viimeisimmät puuhastelut on tehty pihalla, kun tajusin että meiltä puuttuu lintulauta. Tiaisia ja muita pikkulintuja näkyy pihalla normaalistikin aika paljon, joten ajattelin että vielä ei ehkä olisi liian myöhäistä hankkia ruokinta-automaatteja.
Tutkiskelin vähän, mitä Birdlife Suomi suosittelee ja uskaltauduimme hankkimaan muovisen kolmiorsisen siemenautomaatin ja yhden talipallotelineen (joka ei nyt näy kuvissa). Ainakin siemenautomaatti on alustavasti kelvannut tali- ja sinitiaisilla ja väitänpä nähneeni ruokailemassa myös peipon. Lisäksi syreenipensaan silmuja käy napsimassa punatulkku, jonka puuhia on hauska seurailla työhuoneen ikkunasta.


Pihallamme heiluu myös muutama orava, joten kokeilimme nyt ripustaa molemmat automaatit puiden väriin viritettyyn lippunaruun kiinni. Katsotaan, kuinka käy ja kuinka ovelia nuo ruojat ovat (vaikka ovatkin pörröhäntineen söpöisiä). Ainakin vielä automaatit ovat pysyneet hyvin paikoillaan enkä ole todistetusti nähnyt oravia taitelemassa lippunarulla.


Kuvat on tyylikkäästi otettu sisältä ikkunan läpi.