Sivut

torstai 18. lokakuuta 2012

Sisäinen marttani ja minä

Minusta alkaa vähitellen sukeutua varsin pätevä keittiöihminen. Tänä syksynä olen harjoitellut säilömistä, liköörin tekoa ja kokeillut uusia tapoja valmistaa omenaa. Paras ystäväni on ehdottomasti ollut Prismasta hankittu omenapora. Miten jaksoinkaan ikinä pilkkoa omenia ilman sitä?

Alkusyksystä taiteilin useampanakin viikonloppuiltana Pumpkin Jamin blogista löytämääni rommi-omenapaistosta. Paistos on helppo tehdä ja rommi tuo hauskan lisän tähän omenaiseen klassikkoon.


Lisäksi testasin kahta erilaista omenahilloreseptiä. Toinen oli ihana Hesarin Omenahillo uunissa ja toisena kokeilin Minnan keittokirjasta löytämääni mausteista omenahilloa. Molemmat hillot onnistuivat mainiosti ja tuosta uuniomenahillosta kirjoitinkin jo myös lettujen yhteydessä.


Omenoita kuitenkin on edelleen, jo melkein riesaksi asti. Paljon olen onneksi saanut annettua ystäville ja kylänmiehille, madonsyömät menivät kompostiin. Ja silti niitä on vielä. Piti siis keksiä jotain uutta kokeiltavaa ja kuin tilauksesta Siskot kokkaa -blogissa esiteltiin täydellinen omenapiirakka. Ja se piirakka todella on täydellinen. Itse tein pohjattoman version Arabian isoon vuokaan ja tässähän se on taas päivässä jo melkein syöty.



Se vaan on todella hyvää. Viikonloppuna meille tulee brunssivieraita, ajattelin leipaista sinne toisen samanmoisen.

Kesän lopussa minulla oli myös ongelma marjojen suhteen: omalta pihalta tulevien kanssa ei ollut hätää, mutta lisäksi punaisia ja mustia viinimarjoja kulkeutui meille myös mökiltä. Ja eiväthän ne tietenkään sitten kaikki mahtuneet pakastimeen, joten mikäs muukaan avuksi kuin likööri. Koska en ole koskaan liköörinvalmistusta kokeillut päätin etsiä itselleni mahdollisimman helpon ohjeen. Se löytyi täältä.


Ja ihan hyväähän siitä tuli, maistuu lähinnä vahvalle mustaherukkamehulle mikä lienee ihan positiivista. Pullot saavat nyt jäädä hyllyille kypsymään, saa nähdä miten maku kehittyy odotellessa.

Suosittelen muuten muillekin säilöntänoviiseille Marttaliiton sivuja, sieltä löytyy mainioita ohjeita ja vinkkejä. Ja kivat etikettitarrat on muuten myös hankittu Prismasta.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Ihana lämpö

Syyskuisena lauantaiaamuna ei enää tarvinnut varustautua villasukilla ja hupparilla, kun paineli alakertaan keittämään kahvia. Meille oli tullut edellisenä päivänä ilmalämpöpumppu.


Voin ihan rehellisesti sanoa, että vaikka fysiikkaa olen jonkin verran lukenut ei ilmalämpöpumppujen tutkiminen ole erikoisalaani. Syöttöteho, antoteho, hyötysuhde, joo-o. T sen sijaan oli kahta innokkaammin lukemassa vertailuja ja arvosteluja ja päätyi lopulta malliin Mitsubishi Electric FD-35. Kuulemma sillä pärjäisi yli 30 asteen pakkasessa ja muutenkin pärjännyt vertailussa hyvin. Selvä, luotan sinuun, tilataan sellainen.

Siispä T lähetti reippaasti tarjouspyyntöjä kymmeneen eri paikkaan. Kaksi vastasi. Mietimme, että laitetaanko uudet pyynnöt. Ei laitettu, otettiin se mukavemman oloinen ja kohtuuhintainen, siis Sähköasennus Tuomala.

Tuli tarkastuskäynti. Todettiin että kyllä, olohuoneeseen se tulee. Keskellä olisi kuulemma hyvä. 

Viikkoa myöhemmin asennus. Täytyy myöntää että vähän jännitti, että millaisen reiän se nyt siihen seinään poraa ja mitä jos se on ruma tai ei toimi tai ärsyttää. Onneksi a) reikä ei ollut niin iso kuin ajattelin b) se tehtiin todella siististi c) pumppu on oikeastaan aika sievä ja d) se on muuten ihan keskellä sitä seinää.


Vastoinkäymisiä tuli vasta ulkona, kun huomattiin että uloslaitettava laite oli tuotu tehtaalta rikkinäisenä. Ammattimieheltä ei kuitenkaan mennyt sormi suuhun, vaan varastolta tilattiin uusi vekotin ja asennusta päästiin jatkamaan parin tunnin kuluttua. Sama mies suoritti sähkötyötkin, ne saatiin varmaan kaikkien helpotukseksi vedettyä talon alta eikä täten tarvinnut seistä ruusupensaassa kiinnittämässä johtoja listan alle. Näin hyvästä asennuksesta ja laitteesta maksoi mielellään sen tasan 2000 euroa, mikä tarjouspyynnössä oli ilmoitettu.


Pumppu on ollut meillä nyt noin kuukauden ja hyvin pörrää. Ainakin tähän mennessä olemme olleet todella tyytyväisiä, sillä laitteen hurinaa ei oikeastaan enää huomaa ja itse pidän siitä että en joudu enää palelemaan keittiössä. Myös meillä vieraillut koira arvosti pumppua ja nukkui mielellään sohvalla pumpun alla, siihen tulee säännöllisin väliajoin mukava lämmin tuulenhenkäys.

Sähköasennus Tuomalaa suosittelen lämpimästi, hyvä palvelu.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Puutarhaunelmia


Ensinnäkin tiedotus: japanintatar on todellakin hirvein kasvi ikinä. Ja sanon tämän, vaikken vielä olekaan käynnistänyt laajamittaista sotaa vuohenputkien kanssa.

Jaa miksikö? Kaivoin viime viikonloppuna maasta yhteensä noin kahdeksan metrin verran kyseisen kasviksi itseään väittävän avaruusolennon juurakkoa. Olen aivan varma, että tuo "kasvi" on oikeasti jokin ulkoavaruudesta saapunut olento, joka yrittää valloittaa maailman viemällä ensin tilan kaikilta muilta kasveilta.

Kaivuutyö tuotti toivottavasti riittäviä tuloksia, sillä siirsin piskuisen jalopähkinän taimemme entisen tatarmetsikön tienoille. Toivon, että jo aikaisemminkin sitkeyttä osoittanut puunuorukainen selviäisi myös tästä. Multa ainakin on nyt muhevaa ja möyhennettyä ja juomaksi sai kaivovettä. Ainakin nyt viikon jälkeen tyyppi on vielä hengissä.

Lisäksi raijasimme viime viikon puhdetöinä myös peräkärryllisen risuja jätteidenkäsittelylaitokselle. Tosin  hieman mutkan kautta. Aamulla heräiltiin rauhassa ja katseltiin että jaa, moneltas Sortti-asemat menevät tänään kiinni --- ai ne eivät ole viikonloppuisin auki ollenkaan. Paniikki, peräkärry lainassa vain sunnuntaihin, onko jossain lähistöllä auki olevaa asemaa? Lohjalla on, se menee kiinni klo 12. Nopea katsaus kelloon, 10.20, pakko juoda kahvit ensin ja syödä jotain, ja sitten matkaan.

Vähän hikoilutti, mutta ehdimme Rosk'n'rollin porteille viittä vaille 12. Luukulla todettiin ystävällisesti, että asema menee 5 minuutin päästä kiinni, mutta saimme kuitenkin luvan viedä risumme ison kasan jatkoksi. Huh. Iso kiitos siis Lohjan suuntaan.

Tällä viikolla olikin sitten kompostin kokoilua ja rännien putsausta, niistä myöhemmin. Mukavaa syysviikonloppua!

maanantai 8. lokakuuta 2012

Suolaista ja makeaa lettuherkuttelua

Tein viikko sitten Helsingin Sanomien ohjeella omenahilloa. Hillosta tuli todella hyvää, mutta purkit loppuivat kesken ja lopulle hillolle piti keksiä joku käyttökohde. Mies ehdotti lettuja, mutta koska meillä on käynnissä vehnätön kokeilu piti keksiä jotain muuta.


Karppaus.infon reseptihausta löytyi ohje amerikkalaisille pannukakuille. Meiltä ei kuitenkaan löytynyt kookosjauhoja, mantelijauhoja kyllä, joten muokkasin reseptistä tällaisen version.

Pienet letut

3 munaa
3 rkl turkkilaista jogurttia
3 rkl voita
3 rkl mantelijauhoja/jauhetta
1/2 tl ruokasoodaa

Vatkaa munat ja jogurtti. Lisää jauhot lusikallinen kerrallaan ja lisää ruokasooda. Sulata voi mikrossa, sekoita taikinaan ja paista. Paista letut 4-lämmöllä (meidän uunissamme asteikko 1-9) ja hitaasti niin, että lettu on hyytynyt ennen kuin sen kääntää.

Ensimmäisen kerran letut saivat päälleen tätä omenahilloa ja silloin laitoin taikinaan myös noin ruokalusikallisen sokeria. Mantelijauhot antoivat letuille hauskan rakenteen.


Loppuviikosta miehen teki mieli blinejä ja mätiä, joten päätimme kokeilla lettuja myös suolaisen täytteen kanssa ja tuplatulla taikinamäärällä. Ja toimi muuten hyvin! Pikkuiselle Aalto-maljakollekin keksittiin käyttöä, kun käytimme sitä mädin tarjoiluastiana.

Blinien lisäksi meillä oli tarjolla vuohenjuustolla ja pinjansiemenillä täytettyjä viikunoita, ohje on Gordon Ramsayn kirjasta Kevyesti Gordon Ramsayn tapaan. Todella hyviä.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kuumat paikat


Kaikki alkoi siitä, kun huomasimme yhden saunan ohuista putkista haljenneen talven aikana. Ei siinä mitään, pikkujuttu, vaihdetaan.

Arvaatte varmaan, että totuus olikin sitten vähän erilainen.

Ensinnäkin huomasimme, että saunan paneloinnin ja seinän väliin ei ollut jätetty kunnollista ilmarakoa. Lisäksi toisessa kohdassa seinää panelointi oli mennyt ns. rullalle, eikä sitä saatu enää vasaroimalla kunnolla paikalleen. Laitetaan siis paneelit vaihtoon.

Toiseksi tajusimme kurkata myös boilerin tilaa siinä vaiheessa, kun sen alla olevissa paneeleissa oli hieman hometta. Ja niinpä niin, koko boileri oli mystisesti ruostunut puhki. Toisaalta, olipa se pömpeli vanha kuin mikä joten ei mikään ihme.


Kaikki nämä havainnot oli tehty sinä aikana, kun minä olin töissä ja kotiin palatessani havaitsin keskellä pihaa huojuvan kasan vanhoja paneeleja ja onnesta puhisevan miehen, joka oli päässyt remonttihommiin. Mikäs siinä, ei ole iso remontti kun työn alle joutuisi kuitenkin vain pesutila ja sauna saisi olla miten on.

Vaan eipä jäänyt tähän.

Emme saaneet kovin hyvin sovittua yhteneviä aikatauluja remonttiapuna olleen appiukon kanssa ja sitten katosivat putkileikkurit ja paneelit piti sahata ja pora ei ylettänytkään seinän läpi sähköjen vetämiseksi ja. Mutta tuli siitä valmista elokuun lopulla, lopussa kiitos seisoo, ja nyt melkein kaikki vanhat paneelit on sahattu saunapuiksi.

Vaikka siis kesti niin kannatti odottaa. Isot kiitokset mainiona apuna toimineille appivanhemmille ja T:lle reippaudesta. Minä osallistuin töihin lähinnä vain levittämällä Saunasupia ja laittamalla eristeitä T:n kanssa ja nautin lähinnä työn hedelmistä eli muun muassa isommasta boilerista, jonka vesimäärällä minäkin saan pestyä hiukset saunan puolella.