Sivut

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Avoin kirje Ikean suunnittelija Mikael Warnhammarille


Hyvä Mikael Warnhammar

Arvostan kovasti sitä, että olet suunnitellut Ikealle TAG-nimiset vetimet oviin tai laatikoihin. Pyöreä metallimuotoilu on oikein kauniin näköinen ja tuntuu mukavalta kädessä.

Mitä sen sijaan en arvosta on vetimellesi valitsemasi mitta. Jos asentaja, tässä tapauksessa siis minä ja toinen puoliskoni, joutuu itse mittaamaan vetimen paikan sitä ei tee kovin helpoksi mitta 128 mm. Olisiko se pilannut koko harmonian, jos mitta olisi ollut vaikka 130 mm? Olisiko?

Ystävällisin terveisin,
Linnea

***

Totta puhuen saimme kyllä kaikki viisi vedintä suhteellisen kivuttomasti paikalleen. Yhden vetimen tapauksessa jouduimme poraamaan reikää suuremmaksi pienen mittausvirheen vuoksi. Laatikoiden vetimet eivät ehkä ole matemaattisen suorassa, mutta kyllä ne puolihumanistille kelpaavat.

Kaapin ovien vetimien laittaminen meni vielä paremmin, otin avuksi vielä maalarinteipin. Muistin sentään tarkistaa, että jo paikoilleen asennettu hyllylevy ei ollut porauskohdan takana.

Tämän kokemuksen perusteella en kyllä aio edes opetella poraamaan. Voin mitata niitä etäisyyksiä ja sitten jupista kun meni pieleen.

Mutta laitanpa sitten tuosta koko keittiötasosta postausta myöhemmin, se on aika hieno.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Se vaan on niin söpö. Ja kaunis.

Ei vielä remonttijuttua, pahoittelen.

Mutta tässä nyt ensi vuoden puolella saattaisi toteutua toinenkin haave. Miehen kanssa olemme pitkään miettineet että josko meillekin se koira. Ei vielä mitään kauhean isoa mutta joku sellainen keskikokoisehko.


Tänään meillä kävi kylässä vanha ystävä (jota en ole nähnyt seitsemään vuoteen!) ihanan bedlingtoninterrierinsä Lystin kanssa. Se oli muuten rakkautta. Miten voikin olla pieni koira noin suloinen.

Että laitoinpa kasvattajalle sähköpostia. Ehkä meilläkin, ensi kesänä.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Ajatus


Ajatus lähti kesällä 2011, kun äitini oli myymässä taloansa. Me ehdimme väliin, ehdotimme että mitä jos. Mitä jos me ostaisimme tämän alunperin vuonna 1928 rakennetun puutalon, jossa minäkin aikanani asuin sen 10 vuotta.

Mitä jos me ostaisimme talon seuraavan kesänä, voisitko vielä odottaa. Äiti suostui ja siitä se lähti, lainojen laskeminen, asioiden sopiminen, suunnittelu ja pohtiminen. Milloin myydään edellinen asunto, milloin me voimme hakea lainaa, minne äiti muuttaa.

Toukokuussa oltiin siinä tilanteessa, että istuin pankissa ja kirjoitin allekirjoituksen todella moneen paperiin. Ostimme talon. Paljon siitä on vielä pankin, mutta ei kaikki. Vähitellen.

Tähän blogiin tulee juttuja talosta, sen kuntoon laitosta, ummikon puutarhanhoidon opettelusta, ehkä ruoasta ja asian vierestä. Hiljalleen.