Sivut

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Villaa neuloen

Ajattelin siirtää myös neulontaprojektini tähän blogiin Kujerruksien sijaan. Tänä syksynä olen neulonut vain vähän ja viimeisimmät työt ovat tässä.

Hihityksen välttämiseksi nämä kuvat kannattaisi ottaa joskus muulloin kuin sunnuntai-iltaisin.

Rakastan huiveja ja kun näin tämän pitsineulekaulurin talven Novitassa oli se tietysti neulottava. Pintaneule on mukavan erilainen muttei vaikea, ja kauluri syntyikin varsin nopeasti kun siitä pääsi jyvälle. Lankana käytin kolme kerää Novitan Sylvia-lankaa (villaa ja silkkiä), jotka olivat vahingossa tarttuneet alekorista mukaan. Ohje löytyy nykyään myös Novitan verkkosivuilta.

Toinen projekti oli joululahja kummipojalle, joka täyttää helmikuussa kaksi. Bongasin ihanan neulotun ja huovutetun lentäjänlakin ohjeen Novitan Syksy 2011 -numerosta. Edit: 18.12. Ohje nyt myös verkossa!


En ole koskaan aikaisemmin huovuttanut mitään, mutta yrittänyttä ei laiteta. Lankana käytin siis Novitan Päkää ja neulomisen hoidin 10 pyöröpuikoilla ja koon 8 virkkuukoukulla. Huovutuksen tein pesukoneessa. Ensimmäinen pesu (40°) jätti hatun vielä hieman isoksi, joten pesin sen vielä uudelleen 60 asteessa, jolloin koko (toivoakseni) muuttui sopivaksi. Hieman vielä venyttelin korvaläppiä ja hyvältä näytti.


Ihanat hevosnapit löysin Nappitalosta, jossa oli todella ystävällistä ja mukavaa palvelua. Suosittelen. Toivottavasti hattu nyt menee pienelle miehelle ja kelpaa käyttöön.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Aina ei jaksa kokata itse: Flada 13


Juu, talojuttuja on pitänyt kirjoitella, useampi rästissä, mutta ei nyt ole mukamas ollut aikaa ja näin. Joka tapauksessa olen pyöritellyt jo jonkin aikaa kielen päällä ideaa myös siitä, että koska aina ei jaksa kokata itse on syötävä muualla eli siis yleensä ravintolassa. Ja jotta kuningasidea realisoituisi kävimme tänään syömässä snadissa mut kliffassa bistrossa eli osoitteesta Kalevankatu 13 löytyvästä Flada 13 -ravintolasta.

Olimme saaneet hyvän vinkin, että tableonline-palvelusta saisi vielä ensi viikkoon asti kahdelle Chef's menun yhden hinnalla ja se oli tietysti hyvä kimmoke ravintolan kokeilulle. Ennakkoon olin käynyt Fladassa kerran, silloin tosin vain juomassa calvadosta, mutta mieleen jäi mukava ja kodikas tunnelma.

Tänä iltana Chef's menuun kuului juustoterriiniä saaristolaisleivällä ja punasipulihillokkeella, bataattikookoskeittoa, isopeuran ulkofilettä (sekä bataattifondant, paistetut kasvikset ja bordelaise-kastike) ja pisteenä iin päälle uuniomenapannacotta.

Minulla on jonkinlainen voileipäkakkuvamma, ne eivät yleensä maistu, mutta voileipäkakkumainen juustoterriini kyllä tuli hotkaistua parempiin suihin. Ehkä se oli se saaristolaisleipä ja se hilloke. Bataattikookoskeitto oli myös varsin mainiota.

Isopeuran ulkofile oli todella hyvää ja erityiskiitoksen saavat tämän annoksen osalta paistetut kasvikset. Juuri sopiva rouske ja en tiedä oliko se se bordelaise-kastike vai mikä mutta tykkäsin. T otti tämän kanssa myös lasin suosituspunaviiniä, joka myös oli kuulemma todella hyvää.


Annoskateuteen auttoi onneksi se, että ystävällinen tarjoilija keksi ehdottaa minulle alkoholitonta cocktailia. En tiedä mitä ajatustenlukijoita löytyi Bitter! Bitter! Bitter!:in puolelta, mutta cocktailiin oli osattu laittaa inkivääriolutta, limeä, passionia.. Tykkäsin.

Ehdoton suosikki tällä aterialla oli kuitenkin uuniomenapannacotta. Yleensä pannacotta on minun makuuni vähän liian tönkköä, mutta tässä oli nyt laitettu jotain ravintolan omaa twistiä ja mustikoilla säestetty pannacotta oli sopivan kevyt eikä liian makea.

Viimeistelyyn vielä ihanat espressot ja tämä ruokailija oli oikein onnellinen. Kiitos Fladalle hyvästä ruoasta ja ystävällisestä palvelusta! Ja menkää tekin. Viikonloppuisin myös brunssi, se lienee myös testattava.

ps. Ensi kerralla yritän myös ottaa paremmat kuvat, puhelimeni kamera on melkoisen huono. Pahoittelen.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Rän-rän-ränneilyä


Tämä raportti on jo hieman myöhäinen, mutta höpöttelenpä silti sillä tähän liittyy omakohtaista sankaruutta ja vaarallisia tilanteita. Tai ei oikeastaan vaarallisia, mutta kuitenkin.

Syksyn puuhasteluun kuului nimittäin olennaisesti talon rännien puhdistaminen. Työtä oli lykätty eteenpäin jo useamman kerran tikkaiden puutteessa, kunnes löysimme saunan takaa yllätykseksemme kunnolliset ja riittävän pitkät alumiinitikkaat. No, tuumasta toimeen eli ulkokuteet päälle, harjat, hanskat ja vesiletkut valmiiksi ja hommiin.

T sai hommakseen pitää tikkaita pystyssä samalla kun itse kiipeilin (ihan vaan siksi, että se voi sitten ottaa minut kiinni jos tipun). En nyt varsinaisesti pode korkean paikan kammoa, mutta sanotaan nyt vaikka niin että on se kiva, että kumisaappaissa on se korko. Sen saa kivasti tuettua tikkaiden askelmaan eikä tunnu ihan niin paljon siltä että tippuu. Katollakin sai vähän kiipeillä, tai oikeastaan vain eteisen ja erkkerin tasaisilla katoilla. Niissäkin on onneksi sellaiset reunat, niin ei tarvinnut pelätä laskettelevansa sieltä pyllymäkeä alas.

Rännit olivat keränneet ihan kiitettävästi muhjua. Syöksytorvien putsaaminen lieni se hankalin homma, siinä kun sai tunkea käden kyynärpäätä myötä putkeen ja kaivaa ylös mutaisia koivunlehtinippuja. Nyt kuitenkin vetää hyvin, joten marraskuun saati sitten kevään sateita ei tarvitse pelätä. Ja tulipa taas opittua yksi uusi juttu talonhoidosta!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Seinäkukkasia

Hei kaikki, täällä ollaan edelleen. Päivitystahti on ollut nollassa, koska työt ovat vieneet niin paljon aikaa ettei kotona ole juuri ehtinyt tehdä muuta kuin laittaa ruokaa ja nukkua. Pienin askelin kuitenkin edetään koko ajan.

Suurimmat päivitykset täällä kotona lienevät kodin seinille ilmestyneet kolme uutta taulua.

Hankin itselleni syntymäpäivälahjaksi hieman nörttihuumoria. Printti on Aled Lewisin ja kustansi inPRNT-palvelun kautta 20 dollaria. X-Men-sarjakuvia tai elokuvia tuntevat ymmärtänevät vitsin. Suosittelen kurkkaamaan myös muita Lewisin printtejä, upeita! Kehykset ovat Ikeasta, Virserum-sarjaa.


Sain myös mieheltä taulun syntymäpäivälahjaksi, kyseessä on jäljennös eestiläisen taiteilijan Eduard Viiraltin litografiasta Hippos. Ihastuin työhön viime tammikuussa Ateneumin litografianäyttelyssä, mutta työtä ei ollut saatavana niin korttina kuin julisteenakaan. Mies oli sitten ottanut yhteyttä Eesti Kunstimuuseumiin ja sai selville, että työstä ei oltu vielä neuvoteltu jäljennösoikeuksia. No, neuvoteltiin ja kysyttiin oikeudet Eestin kulttuuriministeriöstä ja lopulta meille muutti virtahepoja. Sopimuksen mukaan meillä on velvollisuus kertoa, että alkuperäinen teos majailee Eesti Kunstimuuseumissa.


Ja viimeisenä muttei vähäisempänä meille muutti myös yksi eläinaiheinen taulu. Kirjamessujen antikvariaattipuolelta bongasin Ollin Onni - Antik & Kuriosa -liikkeen, jossa myytiin vanhasta von Wrightien lintukirjojen kuvituksista tehtyjä julisteita. Kauppias tosin informoi, että hän ei yleensä tällä tavalla turmele kirjoja mutta koska kyseessä oli pariton teos tuli siitä nyt tällä kertaa julisteita.

Onnekseni paksusta pinosta löytyi myös kyyhky, jonka kuljetin sitten mukanani kotiin. Kyyhky pääsi nyt majailemaan rappusiimme työhuoneeni viereen.


Nyt painun nauttimaan lauantaiaamiaisesta, ihanaa marraskuista viikonloppua kaikille!

torstai 18. lokakuuta 2012

Sisäinen marttani ja minä

Minusta alkaa vähitellen sukeutua varsin pätevä keittiöihminen. Tänä syksynä olen harjoitellut säilömistä, liköörin tekoa ja kokeillut uusia tapoja valmistaa omenaa. Paras ystäväni on ehdottomasti ollut Prismasta hankittu omenapora. Miten jaksoinkaan ikinä pilkkoa omenia ilman sitä?

Alkusyksystä taiteilin useampanakin viikonloppuiltana Pumpkin Jamin blogista löytämääni rommi-omenapaistosta. Paistos on helppo tehdä ja rommi tuo hauskan lisän tähän omenaiseen klassikkoon.


Lisäksi testasin kahta erilaista omenahilloreseptiä. Toinen oli ihana Hesarin Omenahillo uunissa ja toisena kokeilin Minnan keittokirjasta löytämääni mausteista omenahilloa. Molemmat hillot onnistuivat mainiosti ja tuosta uuniomenahillosta kirjoitinkin jo myös lettujen yhteydessä.


Omenoita kuitenkin on edelleen, jo melkein riesaksi asti. Paljon olen onneksi saanut annettua ystäville ja kylänmiehille, madonsyömät menivät kompostiin. Ja silti niitä on vielä. Piti siis keksiä jotain uutta kokeiltavaa ja kuin tilauksesta Siskot kokkaa -blogissa esiteltiin täydellinen omenapiirakka. Ja se piirakka todella on täydellinen. Itse tein pohjattoman version Arabian isoon vuokaan ja tässähän se on taas päivässä jo melkein syöty.



Se vaan on todella hyvää. Viikonloppuna meille tulee brunssivieraita, ajattelin leipaista sinne toisen samanmoisen.

Kesän lopussa minulla oli myös ongelma marjojen suhteen: omalta pihalta tulevien kanssa ei ollut hätää, mutta lisäksi punaisia ja mustia viinimarjoja kulkeutui meille myös mökiltä. Ja eiväthän ne tietenkään sitten kaikki mahtuneet pakastimeen, joten mikäs muukaan avuksi kuin likööri. Koska en ole koskaan liköörinvalmistusta kokeillut päätin etsiä itselleni mahdollisimman helpon ohjeen. Se löytyi täältä.


Ja ihan hyväähän siitä tuli, maistuu lähinnä vahvalle mustaherukkamehulle mikä lienee ihan positiivista. Pullot saavat nyt jäädä hyllyille kypsymään, saa nähdä miten maku kehittyy odotellessa.

Suosittelen muuten muillekin säilöntänoviiseille Marttaliiton sivuja, sieltä löytyy mainioita ohjeita ja vinkkejä. Ja kivat etikettitarrat on muuten myös hankittu Prismasta.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Ihana lämpö

Syyskuisena lauantaiaamuna ei enää tarvinnut varustautua villasukilla ja hupparilla, kun paineli alakertaan keittämään kahvia. Meille oli tullut edellisenä päivänä ilmalämpöpumppu.


Voin ihan rehellisesti sanoa, että vaikka fysiikkaa olen jonkin verran lukenut ei ilmalämpöpumppujen tutkiminen ole erikoisalaani. Syöttöteho, antoteho, hyötysuhde, joo-o. T sen sijaan oli kahta innokkaammin lukemassa vertailuja ja arvosteluja ja päätyi lopulta malliin Mitsubishi Electric FD-35. Kuulemma sillä pärjäisi yli 30 asteen pakkasessa ja muutenkin pärjännyt vertailussa hyvin. Selvä, luotan sinuun, tilataan sellainen.

Siispä T lähetti reippaasti tarjouspyyntöjä kymmeneen eri paikkaan. Kaksi vastasi. Mietimme, että laitetaanko uudet pyynnöt. Ei laitettu, otettiin se mukavemman oloinen ja kohtuuhintainen, siis Sähköasennus Tuomala.

Tuli tarkastuskäynti. Todettiin että kyllä, olohuoneeseen se tulee. Keskellä olisi kuulemma hyvä. 

Viikkoa myöhemmin asennus. Täytyy myöntää että vähän jännitti, että millaisen reiän se nyt siihen seinään poraa ja mitä jos se on ruma tai ei toimi tai ärsyttää. Onneksi a) reikä ei ollut niin iso kuin ajattelin b) se tehtiin todella siististi c) pumppu on oikeastaan aika sievä ja d) se on muuten ihan keskellä sitä seinää.


Vastoinkäymisiä tuli vasta ulkona, kun huomattiin että uloslaitettava laite oli tuotu tehtaalta rikkinäisenä. Ammattimieheltä ei kuitenkaan mennyt sormi suuhun, vaan varastolta tilattiin uusi vekotin ja asennusta päästiin jatkamaan parin tunnin kuluttua. Sama mies suoritti sähkötyötkin, ne saatiin varmaan kaikkien helpotukseksi vedettyä talon alta eikä täten tarvinnut seistä ruusupensaassa kiinnittämässä johtoja listan alle. Näin hyvästä asennuksesta ja laitteesta maksoi mielellään sen tasan 2000 euroa, mikä tarjouspyynnössä oli ilmoitettu.


Pumppu on ollut meillä nyt noin kuukauden ja hyvin pörrää. Ainakin tähän mennessä olemme olleet todella tyytyväisiä, sillä laitteen hurinaa ei oikeastaan enää huomaa ja itse pidän siitä että en joudu enää palelemaan keittiössä. Myös meillä vieraillut koira arvosti pumppua ja nukkui mielellään sohvalla pumpun alla, siihen tulee säännöllisin väliajoin mukava lämmin tuulenhenkäys.

Sähköasennus Tuomalaa suosittelen lämpimästi, hyvä palvelu.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Puutarhaunelmia


Ensinnäkin tiedotus: japanintatar on todellakin hirvein kasvi ikinä. Ja sanon tämän, vaikken vielä olekaan käynnistänyt laajamittaista sotaa vuohenputkien kanssa.

Jaa miksikö? Kaivoin viime viikonloppuna maasta yhteensä noin kahdeksan metrin verran kyseisen kasviksi itseään väittävän avaruusolennon juurakkoa. Olen aivan varma, että tuo "kasvi" on oikeasti jokin ulkoavaruudesta saapunut olento, joka yrittää valloittaa maailman viemällä ensin tilan kaikilta muilta kasveilta.

Kaivuutyö tuotti toivottavasti riittäviä tuloksia, sillä siirsin piskuisen jalopähkinän taimemme entisen tatarmetsikön tienoille. Toivon, että jo aikaisemminkin sitkeyttä osoittanut puunuorukainen selviäisi myös tästä. Multa ainakin on nyt muhevaa ja möyhennettyä ja juomaksi sai kaivovettä. Ainakin nyt viikon jälkeen tyyppi on vielä hengissä.

Lisäksi raijasimme viime viikon puhdetöinä myös peräkärryllisen risuja jätteidenkäsittelylaitokselle. Tosin  hieman mutkan kautta. Aamulla heräiltiin rauhassa ja katseltiin että jaa, moneltas Sortti-asemat menevät tänään kiinni --- ai ne eivät ole viikonloppuisin auki ollenkaan. Paniikki, peräkärry lainassa vain sunnuntaihin, onko jossain lähistöllä auki olevaa asemaa? Lohjalla on, se menee kiinni klo 12. Nopea katsaus kelloon, 10.20, pakko juoda kahvit ensin ja syödä jotain, ja sitten matkaan.

Vähän hikoilutti, mutta ehdimme Rosk'n'rollin porteille viittä vaille 12. Luukulla todettiin ystävällisesti, että asema menee 5 minuutin päästä kiinni, mutta saimme kuitenkin luvan viedä risumme ison kasan jatkoksi. Huh. Iso kiitos siis Lohjan suuntaan.

Tällä viikolla olikin sitten kompostin kokoilua ja rännien putsausta, niistä myöhemmin. Mukavaa syysviikonloppua!

maanantai 8. lokakuuta 2012

Suolaista ja makeaa lettuherkuttelua

Tein viikko sitten Helsingin Sanomien ohjeella omenahilloa. Hillosta tuli todella hyvää, mutta purkit loppuivat kesken ja lopulle hillolle piti keksiä joku käyttökohde. Mies ehdotti lettuja, mutta koska meillä on käynnissä vehnätön kokeilu piti keksiä jotain muuta.


Karppaus.infon reseptihausta löytyi ohje amerikkalaisille pannukakuille. Meiltä ei kuitenkaan löytynyt kookosjauhoja, mantelijauhoja kyllä, joten muokkasin reseptistä tällaisen version.

Pienet letut

3 munaa
3 rkl turkkilaista jogurttia
3 rkl voita
3 rkl mantelijauhoja/jauhetta
1/2 tl ruokasoodaa

Vatkaa munat ja jogurtti. Lisää jauhot lusikallinen kerrallaan ja lisää ruokasooda. Sulata voi mikrossa, sekoita taikinaan ja paista. Paista letut 4-lämmöllä (meidän uunissamme asteikko 1-9) ja hitaasti niin, että lettu on hyytynyt ennen kuin sen kääntää.

Ensimmäisen kerran letut saivat päälleen tätä omenahilloa ja silloin laitoin taikinaan myös noin ruokalusikallisen sokeria. Mantelijauhot antoivat letuille hauskan rakenteen.


Loppuviikosta miehen teki mieli blinejä ja mätiä, joten päätimme kokeilla lettuja myös suolaisen täytteen kanssa ja tuplatulla taikinamäärällä. Ja toimi muuten hyvin! Pikkuiselle Aalto-maljakollekin keksittiin käyttöä, kun käytimme sitä mädin tarjoiluastiana.

Blinien lisäksi meillä oli tarjolla vuohenjuustolla ja pinjansiemenillä täytettyjä viikunoita, ohje on Gordon Ramsayn kirjasta Kevyesti Gordon Ramsayn tapaan. Todella hyviä.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kuumat paikat


Kaikki alkoi siitä, kun huomasimme yhden saunan ohuista putkista haljenneen talven aikana. Ei siinä mitään, pikkujuttu, vaihdetaan.

Arvaatte varmaan, että totuus olikin sitten vähän erilainen.

Ensinnäkin huomasimme, että saunan paneloinnin ja seinän väliin ei ollut jätetty kunnollista ilmarakoa. Lisäksi toisessa kohdassa seinää panelointi oli mennyt ns. rullalle, eikä sitä saatu enää vasaroimalla kunnolla paikalleen. Laitetaan siis paneelit vaihtoon.

Toiseksi tajusimme kurkata myös boilerin tilaa siinä vaiheessa, kun sen alla olevissa paneeleissa oli hieman hometta. Ja niinpä niin, koko boileri oli mystisesti ruostunut puhki. Toisaalta, olipa se pömpeli vanha kuin mikä joten ei mikään ihme.


Kaikki nämä havainnot oli tehty sinä aikana, kun minä olin töissä ja kotiin palatessani havaitsin keskellä pihaa huojuvan kasan vanhoja paneeleja ja onnesta puhisevan miehen, joka oli päässyt remonttihommiin. Mikäs siinä, ei ole iso remontti kun työn alle joutuisi kuitenkin vain pesutila ja sauna saisi olla miten on.

Vaan eipä jäänyt tähän.

Emme saaneet kovin hyvin sovittua yhteneviä aikatauluja remonttiapuna olleen appiukon kanssa ja sitten katosivat putkileikkurit ja paneelit piti sahata ja pora ei ylettänytkään seinän läpi sähköjen vetämiseksi ja. Mutta tuli siitä valmista elokuun lopulla, lopussa kiitos seisoo, ja nyt melkein kaikki vanhat paneelit on sahattu saunapuiksi.

Vaikka siis kesti niin kannatti odottaa. Isot kiitokset mainiona apuna toimineille appivanhemmille ja T:lle reippaudesta. Minä osallistuin töihin lähinnä vain levittämällä Saunasupia ja laittamalla eristeitä T:n kanssa ja nautin lähinnä työn hedelmistä eli muun muassa isommasta boilerista, jonka vesimäärällä minäkin saan pestyä hiukset saunan puolella.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Ninjaiskuja pihapiirissä


Ehdin vihdoin tehdä kotona myös vähän pihatöitä, siis muuta kuin kehottaa T:ta ajamaan nurmikon. Vietin puolivapaapäivää ja sen aikana ehti hyvin parturoida yhden pensaan saapuvan  ilmalämpöpumpun tieltä ja tehdä ensimmäisen vastahyökkäyksen japanintatarta vastaan.

Viheliäinen japanintatar ei ole kuulemma tullut pihallemme istutuksen tuloksena (sanoi äiti), joten ilmeisesti tämä sadan hankalimman tulokaslajin ryhmään kuuluva kasvi on saapunut pihapiiriimme jostain naapurustosta. Ei sillä, kasvi on ihan nätti, parimetrinen ja bambumainen, mutta itse haen pihallemme jotain muuta kuin japanilaista tunnelmaa.

Siis tuumasta toimeen ja oksasaksilla "bambut" pinoon. Varsin pitkäksi venähtäneet tatarit muodostivatkin loppupeleissä varsin kunnioitettavan kasan pihan perälle.


Homma jatkuu myöhemmin juurakoiden ylöskaivamisella, sillä internetin ihmeellisessä maailmassa neuvottiin että se on hyvä lisävarotoimi. Hankalaa tästä pirulaisesta on kuulemma eroon päästä, mutta aion silti puolustaa punaviinimarjapensaittemme ja omenapuidemme elintilaa.

Ensi viikolla äiti ehtii tulla katselemaan pihaa kanssani ja aion tehdä itselleni jonkinlaisen kartan että mitä tuolla nyt on missäkin ja mitä ensi vuonna ja minne kasvimaa ja mitä kaikkea. Alan vähitellen ymmärtää, mistä se puutarhanhoidon terapiavaikutus kumpuaa.

perjantai 24. elokuuta 2012

First We Take Manhattan


Image järjesti taannoin keväällä kilpailun, jossa palkintona oli 3 kappaletta Leonard Cohenin litografiatöitä. Palkintoa sai tavoitella esittämällä perustelunsa, minne teoksen ripustaisi ja miksi. Minä sanoin näin:


Cohenin litografia menisi ehdottomasti uuden kodin yläkerran käytävän seinälle. Siinä se muistuttaisi sopivasti sekä elämän kauneudesta ja katoavaisuudesta, muistuttaisi pesemään hampaat ja rakastamaan.


Ja sieltähän se sitten tuli, postissa. Numeroitu litografia, jonka nimi on After an old photo.

Työ piti tietenkin ripustaa luvatulle paikalle ja joutui siksi odottamaan yli muuton. Ja kun vihdoinkin oltiin oikeassa talossa, oli lähigalleriamme kesälomalla. Onneksi ihanassa galleria viileässä punaisessa palattiin nyt taas töihin ja veinkin työn sinne.

Palvelu oli erinomaista, pääsin itse tutkiskelemaan eriväriset paspatuurit ja valitsemaan sopivat kehykset eikä tullut yhtään tyhmä olo vaikken oikeasti tiedä kehystämisestä juuri mitään. Kun sopiva tyyli oli päätetty, lähti Cohen jonnekin päin Helsinkiä laitettavaksi ja palasi viikkoa myöhemmin. Lysti kustansi 85 euroa, mikä ei mielestäni ole paha summa huomioon ottaen että työ oli laadukasta, kehykset tehtiin varta vasten tälle työlle ja palvelu mitä mainiointa.


Ripustin taulun seinälle ja huokaisin. Tässähän sen piti ollakin.

ps. Leonard Cohen 2.9. Helsingissä <3

perjantai 3. elokuuta 2012

Piip sanoi Lento

Palohälyttimet tuntuvat joskus vähän välttämättömältä pahalta koska eihän se valkoinen pylpyrä katossa ole kauhean nätti. Tuossa joskus viime vuonna bongasin muistaakseni Trendi-lehdestä Jalo Helsingin Lento- ja Kupu-palovaroittimet. Päätin samantien, että sellaiset on saatava.



Kun vielä sain lahjaksi lahjakortin Stockmannille oli homma selvä. Nyt meillä pörisee keittiössä vihreä Paola Suhosen suunnittelema Lento ja makuuhuonetta vartioi vihreä Harri Koskisen suunnittelema Kupu. Lennosta sai pulittaa 29,90 euroa ja Kuvusta 24,90.


Muissa huoneissa meillä on sitten noita ihan tavallisia valkoisia. Huokaus. Mutta näistä tykkään. Ai että. Yksityiskohdatkin ovat kohdallaan, Lennossa on pieni sydän ja Kuvun pinta on kangasta.


Näitä saa muuten myös Finnish Design Shopista samaan hintaan ja ovat nyt elokuun ajan Stockmannilla myös kanta-asiakastarjouksella.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Turvallista asumista


Nyt tästä uskaltaa jo kirjoittaa kun asia on vihdoin hoidettu. Rakkaan ulko-ovemme lukko nimittäin irtisanoi itsensä muutama viikko sitten, jotain vikaa lukon kielessä, ja ovi ei yksinkertaisesti pysynyt kiinni saati sitten mennyt lukkoon. Onneksi ovi sentään johtaa vain ulkoeteiseen ja sen ja itse asumistilan välissä on vielä jykevä turvalukollinen ovi mutta kyllä olo silti oli vähän hassu kun pääovea ei saanut lukkoon.

Laitettiin siis ovessa olevan salvan väliin öiksi harjanvarsi jottei ihan kaikkialle mainostettaisi että meillä eletään kuin muumitalossa ja muutenkin käytettiin lähinnä sivuovea (josta kyllä on aika kiva kulkea).

Nyt vihdoin saatiin aikaiseksi soittaa lukkosepälle. Ensin soitettiin Lukkokeskukselle, josta asia luvattiin hoitaa joskus kahden viikon päästä. Todettiin, että homma kuulostaa vähän nihkeältä eikä kyllä huvittaisi hoitaa asiaa virka-ajan ulkopuolella suurempaan hintaan.

Seuraavaksi kokeiltiin onneamme Lukitusturvan suhteen ja sieltä vastattiin että soittelevat hetken päästä kunhan saavat juoksevat asiat hoidettua. Alle kahden tunnin päästä lukkoseppä olikin jo ovella ja hoiti hommat harvinaisen ammattitaitoisesti. Vanha lukko olisi saatu vielä kuntoon (hoitui vasaraniskulla), mutta vaihdettiin kuitenkin lukkoon uusi salpa sun muita että saadaan se toimimaan entistä paremmin. Hommassa meni alle tunti ja sen ajan mies jutteli sepän kanssa mukavia.


Nyt on ovessa toimiva lukko ja hintakin oli mielestäni varsin kohtuullinen (70 työstä, 50 osista). Suosittelen siis Lukitusturvan palveluja erittäin lämpimästi pk-seudulla asuville.

Ovet kiinni, hyvä mieli.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Pelkkää juhlaa ja jasmiininkukkia

Eihän sitä pelkillä sukulaisjuhlilla selvinnyt, ehei. Pitihän nuo ystävät kutsua myös juhlimaan ja grillailemaan joten ruoanlaittoa oli taas edessä. Mentiin samalla suolaisella kuin viime viikonloppuna, eli tehtiin perunoissa mitattuna 2 kilon satsi perunasalaattia. Kaikki män.


Lisäksi onnistuin kerrankin leipomaan onnistuneesti tätä yhtä maailman helpointa leivonnaista eli mokkapaloja. Yleensä sössin joko kuorrutuksen tai pohjan, mutta tällä Maku-lehden reseptillä onnistui mainiosti eikä ollut liian makeakaan.


Ja toivat nuo ihanat vieraat lahjojakin, hupsut. T sai mm. voiteluainetta, akryylimassaa sekä väkijuomia. Minä sain järjettömän määrän kuohuviiniä. Ja sitten itsetehdyn hedelmäkorin, majamoon suloisen pannualusen, keraamisen Siri-pihasiilin (emme osanneet päättää onko se Simo vai Siiri) ja Rakenna pihalle -kirjan. Ja jalopähkinän taimen, joka toivottavasti kotiutuu pihalle.


Parasta olivat kuitenkin vieraat, joita saapui läheltä ja kaukaa. Sadekaan ei haitannut, vaan grilli oli koko illan kuumana ja myöhemmin sen ympärillä oli mukava laulaa kitaran säestyksellä. Siitäkin huomasi, että asumme oikeassa paikassa kun naapuri tuli yhden aikaan yöllä kiittämään laulusta ja soitosta. Hämmentävää.

Juhlien lisäksi pihalla tapahtui ihanaa, jasmiinit nimittäin puhkesivat kukkaan. Ihanaa.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Otetaan uusiksi ja tällä kertaa oikein.

Keittiön seinään piti saada hylly. Ennestään siinä oli koko leveydeltä kaksi hopeanväristä, mutta meidän valintamme osui kuitenkin keittiötason pyökkiä toistelevaan puuhyllyyn.

Vanhat hyllyt piti tietysti irrottaa, sitten oli reikiä, ne piti paklata. Lopputulos näytti tältä:


Seinän maalaaminen valkoiseksi olisi tietysti vaatinut koko seinäpinnan uudelleenmaalausta, mutta onneksi hätä keinot keksii. Makuuhuoneen seinän maalauksesta oli jäänyt yli kaunista vihreää Tikkurilan Maja-maalia ja päätimme käyttää sitä - olenhan aina halunnut vihreän keittiön.

Ensimmäinen maalipinta ei juuri herättänyt iloa:


Onneksi sama efekti oli nähty makuuhuoneessa ja lopullisessa muodossaan seinä näyttikin tältä:


Hyllyn kiinnittäminen oli sitten oma operaationsa, sillä vanhan talon seinissä ei tukipalkkeja ihan joka paikassa olekaan ja ne piti paikallistaa koputtelemalla ja vertaamalla edellisiin porauksiin. Ongelmaksi muodostui myös se, että hyllyn omat ruuvit eivät edes ylettäneet koko palkkiin (tämähän huomattiin noin neljän kiinnitysyrityksen jälkeen).

Päivän hengähdystauko auttoi asiaa ja nyt hylly on komeasti paikallaan odotellen vielä alleen samanlaista kaveria. Huomatkaa myös T:n hieno veitsimagneetti.



sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Meillä oli juhlat

Talossa oli ensimmäiset "meidän aikamme" juhlat nyt lauantaina kun juhlittiin sekä omaa maisteroitumistani että muuttoa sukulaisseurassa. Vuorokausi ennen juhlia olohuoneessa näytti tältä:


Juhlien jälkeen onneksi tältä:


Onneksi oli apujoukkoja eli velipoika, äiti ja toki myös tuo toinen puolisko. Oikein onnistuneet juhlat, suvut tuntuivat viihtyvän keskenään ja ensimmäistä kertaa näytillä ollut velipojan tyttöystäväkin hyväksyttiin yksimielisesti.

Emännöintiä joutuu toki vielä harjoittelemaan että muistaisi kaiken (pestä skumppalasit, lautaset, kahvikupit, ostaa kahviservettejä ja niin päin pois). Mutta onhan tässä aikaa opetella ja niitä apulaisiakin.

Kauneimmat kukat toi ehkä velipoika.


Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Avoin kirje Ikean suunnittelija Mikael Warnhammarille


Hyvä Mikael Warnhammar

Arvostan kovasti sitä, että olet suunnitellut Ikealle TAG-nimiset vetimet oviin tai laatikoihin. Pyöreä metallimuotoilu on oikein kauniin näköinen ja tuntuu mukavalta kädessä.

Mitä sen sijaan en arvosta on vetimellesi valitsemasi mitta. Jos asentaja, tässä tapauksessa siis minä ja toinen puoliskoni, joutuu itse mittaamaan vetimen paikan sitä ei tee kovin helpoksi mitta 128 mm. Olisiko se pilannut koko harmonian, jos mitta olisi ollut vaikka 130 mm? Olisiko?

Ystävällisin terveisin,
Linnea

***

Totta puhuen saimme kyllä kaikki viisi vedintä suhteellisen kivuttomasti paikalleen. Yhden vetimen tapauksessa jouduimme poraamaan reikää suuremmaksi pienen mittausvirheen vuoksi. Laatikoiden vetimet eivät ehkä ole matemaattisen suorassa, mutta kyllä ne puolihumanistille kelpaavat.

Kaapin ovien vetimien laittaminen meni vielä paremmin, otin avuksi vielä maalarinteipin. Muistin sentään tarkistaa, että jo paikoilleen asennettu hyllylevy ei ollut porauskohdan takana.

Tämän kokemuksen perusteella en kyllä aio edes opetella poraamaan. Voin mitata niitä etäisyyksiä ja sitten jupista kun meni pieleen.

Mutta laitanpa sitten tuosta koko keittiötasosta postausta myöhemmin, se on aika hieno.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Se vaan on niin söpö. Ja kaunis.

Ei vielä remonttijuttua, pahoittelen.

Mutta tässä nyt ensi vuoden puolella saattaisi toteutua toinenkin haave. Miehen kanssa olemme pitkään miettineet että josko meillekin se koira. Ei vielä mitään kauhean isoa mutta joku sellainen keskikokoisehko.


Tänään meillä kävi kylässä vanha ystävä (jota en ole nähnyt seitsemään vuoteen!) ihanan bedlingtoninterrierinsä Lystin kanssa. Se oli muuten rakkautta. Miten voikin olla pieni koira noin suloinen.

Että laitoinpa kasvattajalle sähköpostia. Ehkä meilläkin, ensi kesänä.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Ajatus


Ajatus lähti kesällä 2011, kun äitini oli myymässä taloansa. Me ehdimme väliin, ehdotimme että mitä jos. Mitä jos me ostaisimme tämän alunperin vuonna 1928 rakennetun puutalon, jossa minäkin aikanani asuin sen 10 vuotta.

Mitä jos me ostaisimme talon seuraavan kesänä, voisitko vielä odottaa. Äiti suostui ja siitä se lähti, lainojen laskeminen, asioiden sopiminen, suunnittelu ja pohtiminen. Milloin myydään edellinen asunto, milloin me voimme hakea lainaa, minne äiti muuttaa.

Toukokuussa oltiin siinä tilanteessa, että istuin pankissa ja kirjoitin allekirjoituksen todella moneen paperiin. Ostimme talon. Paljon siitä on vielä pankin, mutta ei kaikki. Vähitellen.

Tähän blogiin tulee juttuja talosta, sen kuntoon laitosta, ummikon puutarhanhoidon opettelusta, ehkä ruoasta ja asian vierestä. Hiljalleen.